Ranteen ja peukalojänteen kuntoutus

Viime postauksessa kerroin lyhyehkösti omasta De Quervain -historiastani, ja nyt voisin kertoa, miten olen pyrkinyt sekä peukalojännettä että rannetta vahvistamaan. 

Fysioterapeutilta sain ohjeen peukalojänteen vahvistamiseen kuminauhajumpalla, ja Saara Sarvaksen treeniblogista löysin aikoinaan linkin Sulkapalloliiton Youtube-videoon, jossa näytetään erilaisia rannetta vahvistavia liikkeitä. Sain fyssarilta siunauksen jatkaa näiden liikkeiden tekoa.

Fysioterapeutti laittoi minulle syksyllä kinesioteipin tukemaan peukalon oikeanlaista liikettä, ja lääkärin kehotuksesta olen käyttänyt kinesioteippiä myös nyt keväällä. Kovin suuria hyötyjä en koe teippauksen avulla saaneeni, mutta ei siitä haittaakaan ollut. Teippi kuitenkin on tukenut peukalojännettä. Ensimmäisen kerran jälkeen avopuolisoni joutui teippaushommiin ohjeilla, jotka suurinpiirtein muistin fysioterapeutin minulle antaneen. Youtubesta löytyi myös ohjevideoita, mutta ne olivat monimutkaisempia ja -vaiheisempia, mitä fyssari oli neuvonut.



Omassa teippauksessa peukalon päällä oli venyttämätöntä teippiä, ja jänteen sekä ranteen alueella venytystä teipissä oli n. 70%, ja käsivarressa taas venyttämätöntä. Ongelmaksi teipin kanssa muodostui se, että etenkin peukalon päällä se ei kovinkaan pitkään pysynyt, koska käsien peseminen, tiskaaminen yms. kasteli teipin liimaa niin, että se alkoi irrota jo päivän käytön jälkeen. Pysyvyyden parantamiseksi laitoin peukalon ja teipin ympärille laastarin... Oma ihoni on aika herkkä, ja useamman teipin pitäminen putkeen alkoi ärsyttää ihoa.

Näiden lisäksi olen käyttänyt kylmähaudetta kolmesti päivässä silloin, kun käsi on ollut kipeimmillään. Kuntoutustreenien jälkeen kylmähaude on ollut usein hyväksi.

Näiden lisäksi olen salitreeneissä vältellyt liikkeitä, jotka rasittaisivat kättä, ja muutenkin tehnyt treenit vähän omaa fiilistä kuunnellen ja painoja hiljalleen nostaen. Helsingin Sanomien lukijat saivat joulukuussa kolmen kuukauden alekoodin Sportyplanner-sivustolle, ja alkuvuodesta testailin vähän yhtä sivustolta löytyvää treeniä. Valitettavasti treenin lämmittelynä toimineet joogaliikemäiset venytykset saivat käden kipeytymään uudelleen. 

Tällä hetkellä teen salitreeninä yksijakoista, itsetehtyä ohjelmaa, jossa on muutama koko kroppaa rasittava liike. Työntäviä liikkeitä ohjelmaan kuuluu vain yksi, ja sekin on rintaprässilaite. Haaveena olisi, että syksyllä voisin palkata itselleni muutamaksi kerraksi personal trainerin, jotta ammattilaisen avulla saisin koostettua paranemista tukevan saliohjelman.

Naisten vaivoista - ja vähän miestenkin

Tähän postaukseen kiteytyy se suurin syy tämän blogin perustamiselle. Vaikka otsikko vähän siihen suuntaan vihjaakin, kyseessä eivät ole kuukautiset, vaan yliliikkuvuus. Yliliikkuvuus ja yliliikkuvat nivelet kun ovat etenkin nuorilla naisilla ongelmana. Osalla nivelet jäykistyvät iän myötä ja yliliikkuvuus katoaa, toisilla taas yliliikkuvuus on ja pysyy.

Itse en ole liikkuvuuden tai yliliikkuvuuden asiantuntija, itselläni vaan sattuu olemaan asiasta kokemusta. Valitettavasti omalta kannaltani, ei ehkä niinkään muiden. En olisi muuten tullut blogia pystyyn laittaneeksi!

Itselläni yliliikkuvuus on pientä, lähinnä yliojentumista, eikä kukaan ole koskaan aiemmin maininnut asiasta tai kehottanut kiinnittämään siihen huomiota ennen kuin vasta nyt, kypsässä 28 vuoden iässä. Salilla olen kuitenkin käynyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti kymmenen vuoden ajan!

Ihan koko sairauskertomusta en ajatellut alkaa kirjoittaa, koska tekstiä tulisi todella paljon, vaan luettavamman ja lyhyemmän version. 

Oma ongelmani ja loppuelämän seuralaiseni on De Quervainin tauti, eli peukalon ojentatajänteen jännetupin tulehdus. De Quervain tunnetaan myös nimellä "Blackberry (tai ihan mikä tahansa muu puhelin) thumb", sillä älypuhelimen käyttö peukaloilla rasittaa peukalojänteitä. Oman tautini taustalla ei kuitenkaan ole aktiivinen puhelimenkäyttö, vaan kassatyöskentelyn toistuvaliikkeinen työskentelytapa ja hypermarketin suuret ja painavat ostosmäärät. 

Olen tehnyt useamman vuoden töitä kaupan kassalla, ensin kulttuurituottajan amk-opintojen ohessa ja myöhemmin kokopäiväisesti, koska yleisestä taloustilanteesta johtuen omalla alallani ei ole erityisemmin töitä, ja aloilla, joihin koulutukseni soveltuu, on paljon hakijoita jokaista avointa työpaikkaa kohden.

Ensimmäisen kerran peukalojänteeni alkoi oireilla viime vuoden maalis-huhtikuun vaihteessa. Mitään selkeää tapahtumaa, joka oireilun olisi aiheuttanut, ei ole, vaan todennäköisesti taustalla on pitkään kestänyt toistuva liike ja painavien tavaroiden käsittely. Seurauksena (kahden viikon kipeyden aiheuttajan selvittelyn tuloksena) oli yhteensä 1,5 kuukauden sairausloma. Hoitona kortisonipistos ja kahden viikon täyslepo kädelle.

Töihin paluu onnistui sairasloman jälkeen suhteellisen hyvin, sillä lääkärin määräyksestä minun tuli tehdä kevyempiä, kuntouttavia töitä ensimmäiset kaksi viikkoa, ja tämänkin jälkeen työnkuvaa olisi ollut parempi monipuolistaa - ja keventää. Onneksi palasin sairaslomalta töihin kesäksi, jolloin asiakasmäärät tasoittuivat ja vähenivät, ja kaupassamme tehtiin hyllymuutoksia, joten osan kesästä tyhjensin hyllyjä ja hyllytin tavaroita uusille paikoille. Pystyimme myös esimieheni kanssa sumplimaan työvuoroni niin, että kovin pitkiä työputkia ei tullut. Miinuspuolena minulla ei kesällä ollut ainoatakaan vapaata viikonloppua.

Kesälomaa edeltävällä viikolla tein pidemmän työputken, ja vasemman käden peukalo alkoi taas vihoitella, ja ensimmäiset kaksi lomaviikkoa meni osittain käsikipujen kanssa. De Quervain yleensä tulee vahvempaan ja enemmän käytettyyn käteen, joka itselläni vasenkätisenä on siis vasen. Kesälomani jälkeen koitti paluu kassatyöhön, sillä muita töitä kaupassamme ei valitettavasti ollut tarjolla, ja muutama viikko lomalta paluun jälkeen käteni oli kipeämpi kuin mitä se keväällä oli ollut. Hammasta purren ja peukalotukea käyttäen jatkoin kuitenkin töissä niin pitkään, kunnes työnteko myös tuen kanssa oli kivun takia mahdotonta. Näin jälkeenpäin voi oikein hyvin miettiä, kannattiko...

Viime syksynä kävin sitten hakemassa toistamiseen sairauslomaa De Quervainin takia, ja sairauslomaa kesti 8,5 kuukautta. Hoitona tulehduskipulääkekuuri, toinen kortisonipistos (jota jouduin anelemaan käsikirurgilta, koska hän kieltäytyi pistämästä, mikäli tarkoituksena on suunnata takaisin kassatyöhön) ja lepo. Alkuperäisenä suunnitelmana oli yrittää päästä takaisin kaupan alan hommiin, ensin osastotyön kautta, mutta kun kipuilu ei helpottanut vuoden loppuun mennessä, otettiin esiin vaihtoehto B, jossa vakuutusyhtiön kautta haimme minulle työkokeilupaikkaa joltain aivan muulta alalta, ja toimistotöistä. Toimistotyössä kun ei tule samanlaista toistuvaa kiertoliikettä, ja taukoja on mahdollista pitää silloin kun sille on tarvetta, ja omaa työskentelyä pystyy muutenkin vähän paremmin mukauttamaan omien fyysisten rajoitteiden mukaisesti.

Noin puoli vuotta siihen kaikenkaikkiaan meni, että sain työkokeilupaikan yrityksestä X, jossa kolmen kuukauden ajan kuntoutan kättäni ja itseäni toimistotöihin. Kuusi viikkoa on nyt takana ja samansuuruinen aika edessä, ja tähän mennessä on mennyt hyvin.

Sairausloman aikana usko oli monta kertaa loppua ja jaksaminen koetuksella, sillä käden kuntouttaminen lähestulkoon kivuttomaksi vei puoli vuotta.

**

Tarinalle tulikin näemmä mittaa aikalailla. Olen tämän tekstin halunnut kirjoittaa vertaistueksi niille muille, jotka jännetupin tulehduksista tai rasitusvammoista kärsivät ja yrittävät toipua. Oma hyvinvointi tulisi aina laittaa edelle. Hankalinta näissä hitaasti kehittyvissä rasitusvammoissa on ymmärtää se piste, jolloin tulisi viheltää peli poikki. Itselläni viimeisimmällä kerralla käsi kipeytyi vähitellen päivittäin, jonka vuoksi oli vaikea määrittää, milloin työnteko on liian kivuliasta. Jokaisen päivän kun olin kuitenkin saanut suoriuduttua läpi, niin miksei se seuraavakin olisi mennyt...

Uusi blogi rakenteilla

Hei,

Ja tervetuloa lukemaan uutta blogiani. Blogini, kuten itsekin, hakee vielä suuntaviivoja. Sen vuoksi blogin nimenäkin on "työn alla". Nimi, joka tässä vaiheessa on vielä työnimi, kuvaa sekä blogin että minun itseni rakenteilla olevaa olemusta.

Omalla kohdallani työn alla oleminen kuvaa uusien elämäntapojen omaksumista, oman itsensä hyväksymistä ja uuteen elämänvaiheeseen siirtymistä. Blogini on päiväkirjani, kun rämmin tässä suossa, jossa yritän löytää sen itselleni parhaan tavan elää ja toimia. 

Blogin aihealueita ovat treenaaminen, ruoka - ja sen syöminen - sekä kaikki muu maan ja taivaan väliltä, mikä elämääni sattuu joskus koskettamaan.