Julkaisin juuri arkistossa jo pitkään odottaneen tekstin itsensä hyväksymisestä. Olen ehdottomasti sinut itseni ja ulkonäköni kanssa, toki asiaa helpottaa se, että olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen (heilun siellä ihan ylärajoilla) ja oikeasti ylimääräisiä kiloja ei ole kovinkaan monta.
 |
| Tammikuu 2015 |
Mutta.
Haluan silti mahtua vanhoihin vaatteisiin. Haluaisin silti näyttää omasta mielestä hyvältä myös edestäpäin, kun katson itseäni peilistä - alasti. Vaatteet päällä ylimääräistä rasvaa ei näe. Haluaisin näytää samalta kuin neljä vuotta sitten, mutta olla lihaksikkaampi.
 |
| Helmikuu 2015 |
Haluaisin tämän kaiken nyt, heti, mutten silti halua karsia elämästäni mitään tai tehdä enempää. Hankala yhtälö.
Stereotyyppisenä naisena, ja ehkä myöskin normaalina sellaisena, haluan jotain, minkä eteen en ole valmis tekemään töitä sata lasissa. Yhtenä hetkenä olen tyytyväinen itseeni, toisena en.
 |
| Kesä 2013 |
Mitä olen tehnyt asian eteen, on tavoitteellisen salitreenaamisen sekä aerobisen harjoittelun aloittaminen. Pyrin syömään terveellisesti ja monipuolisesti - ja paljon. Pyrin vähentämään herkkujen määrää. Yritän lisätä arkiaktiivisuutta.
Mukavuudenhaluisena ja aamu-unisena en ole saanut aloitettua aamulenkeillä käymistä, enkä aloitakaan nyt, kun aamuisin on niin kylmä.
 |
| Heinäkuu 2015 - työmatkapyöräilyä talvijuoksuhousuissa |
Näiden mielialavaihteluiden kanssa ei ole kiva elää. Aamulla katsoo itseään peilistä tyytyväisenä, ja salilla treenivaatteet päällä tuskastelee, kun vatsamakkarat tursuaa. Pitäisi löytää se kultainen keskitie - kroppa, jossa on hyvä olla, olo, johon on tyytyväinen, ja tavoitetaso, jossa on helppo pysyä.
 |
| Elokuu 2015 |
Pienin askelin toivon pääseväni haluamaani lopputulokseen, ja hitaasti tehnyt muutokset pysyvät paremmin.
 |
| Toukokuu 2013 |
Mutta kuitenkin haluaisin unelmieni kropan nyt heti.
Kuvituksena kuvia vuosien varrelta. Kaikissa vuoden 2015 kuvissa paino jotakuinkin sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti