Yhden kattilan pasta

Ruokailufilosofiani on sellainen, että syön aamulla ja päivällä kevyesti, ja illalla syön raskaamman ja hiilaripitoisen kunnon ruoan. Yleensä syön 4-6 ateriaa päivässä: aamupalan, välipalan, lounaan, välipalan ja iltaruoan. Välipalojen määrä riippuu päivän pituudesta ja aterioiden ajoittumisesta. Meillä ei kuitenkaan oikeastaan koskaan syödä iltapalaa, vaan päivän viimeinen ateria on hiilaripitoinen illallinen. Yleensä pyrimme siihen, ettei syödä juuri ennen kuin mennään nukkumaan, mutta se ei valitettavasti ole kovinkaan tavatonta. Aika usein tulee tehtyä niin, että iltasalin jälkeen käy nopeasti suihkussa, syö ruoan ja menee samantien nukkumaan.

Koska salitreenit ajoittuvat meille useimmiten iltaan, suosimme sekä nopeasti valmistuvia että useammalle päivälle riittäviä ruokia. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu yhden kattilan pasta. Olen yrittänyt tämän vuoden aikana vähentämään pastan syöntiä ja tekemään ruokia, joiden lisukkeena toimii riisi, quinoa, couscous tai juurekset (sisältää perunan ja bataatin). Pastan keittäminen on valitettavasti niin helppoa ja nopeaa, ja sitä on tullut sen vuoksi suosittua. 

Yhden kattilan pasta on tämän hetken hittiruoka, ja riippuen siitä, mitä kattilaan heittää, myös ravinteikas ja monipuolinen ateria. Olemme kokeilleet muutamia erilaisia reseptejä, ja tämä itse koostettu resepti on tuntunut parhaalta.

Pasta-annos srirachalla

Yhden kattilan pasta
4 annosta

350 g pastaa
1 tölkki kidneypapuja
1 (puna)sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tölkki/rasia kirsikkatomaatteja
1 pieni purkki tomaattimurskaa
2 kasvisliemikuutiota
8 dl vettä
puolikas parsakaali
aurinkokuivattuja tomaatteja
oliiveja
(cayennepippuria/chilijauhetta)
(yrttisekoitusta)

suolaa

Kuutioi sipuli, leikkaa valkosipuli pieniksi siivuiksi, irrota parsakaalin kukinnot, suikaloi aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit. Iske kaikki ainekset kattilaan ja keitä n. 10 minuuttia. Kun ruoka on valmis, lisää ripaus suolaa.

Tomaattimurskaa voi laittaa halutessaan ison purkin, tällöin kirsikkatomaatteja ei ole pakko laittaa laisinkaan tai vain muutaman. Meillä oli Hulluilta Päiviltä ostettuja Mutti-purkkikirsikkatomaatteja ja pizzakastikepurkissa puolet jäljellä. Olemme myös tykänneet käyttää Muttin pieniä tomaattimurskapurkkeja. 

Seuraavana päivänä ruoka kannattaa lämmittää kattilassa, ja lisätä hieman nestettä.

Miksi en laihdu?!

Julkaisin juuri arkistossa jo pitkään odottaneen tekstin itsensä hyväksymisestä. Olen ehdottomasti sinut itseni ja ulkonäköni kanssa, toki asiaa helpottaa se, että olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen (heilun siellä ihan ylärajoilla) ja oikeasti ylimääräisiä kiloja ei ole kovinkaan monta.

Tammikuu 2015

Mutta.

Haluan silti mahtua vanhoihin vaatteisiin. Haluaisin silti näyttää omasta mielestä hyvältä myös edestäpäin, kun katson itseäni peilistä - alasti. Vaatteet päällä ylimääräistä rasvaa ei näe. Haluaisin näytää samalta kuin neljä vuotta sitten, mutta olla lihaksikkaampi. 

Helmikuu 2015

Haluaisin tämän kaiken nyt, heti, mutten silti halua karsia elämästäni mitään tai tehdä enempää. Hankala yhtälö.

Stereotyyppisenä naisena, ja ehkä myöskin normaalina sellaisena, haluan jotain, minkä eteen en ole valmis tekemään töitä sata lasissa. Yhtenä hetkenä olen tyytyväinen itseeni, toisena en. 

Kesä 2013

Mitä olen tehnyt asian eteen, on tavoitteellisen salitreenaamisen sekä aerobisen harjoittelun aloittaminen. Pyrin syömään terveellisesti ja monipuolisesti - ja paljon. Pyrin vähentämään herkkujen määrää. Yritän lisätä arkiaktiivisuutta.

Mukavuudenhaluisena ja aamu-unisena en ole saanut aloitettua aamulenkeillä käymistä, enkä aloitakaan nyt, kun aamuisin on niin kylmä. 

Heinäkuu 2015 - työmatkapyöräilyä talvijuoksuhousuissa

Näiden mielialavaihteluiden kanssa ei ole kiva elää. Aamulla katsoo itseään peilistä tyytyväisenä, ja salilla treenivaatteet päällä tuskastelee, kun vatsamakkarat tursuaa. Pitäisi löytää se kultainen keskitie - kroppa, jossa on hyvä olla, olo, johon on tyytyväinen, ja tavoitetaso, jossa on helppo pysyä. 

Elokuu 2015

Pienin askelin toivon pääseväni haluamaani lopputulokseen, ja hitaasti tehnyt muutokset pysyvät paremmin.

Toukokuu 2013

Mutta kuitenkin haluaisin unelmieni kropan nyt heti. 

Kuvituksena kuvia vuosien varrelta. Kaikissa vuoden 2015 kuvissa paino jotakuinkin sama.

"Tule sellaisena kuin olet"

Viimeisen vuoden aikana minua on mietityttänyt itsensä hyväksyminen. Oma arvomaailma ja elämäntapa (hetkittäin myös elämä) on pitänyt järjestellä uusiksi, kun ei ole enää pystynyt toimimaan kuten ennen. Vaikka oma vamma onkin verrattain pieni ja mitätön, eikä enää haittaa normaalia elämää laisinkaan, on se alkuvaiheessa - molemmilla kerroilla - ollut shokki. Yhtäkkiä toinen käsi on joko käyttökiellossa tai niin kipeä, ettei sitä voi käyttää. Kortisonipistosten jälkeen vasen käteni oli käyttökiellossa, ensimmäisellä kerralla kaksi viikkoa ja toisella viikon. Pistoskohta kipeytyi myös niin paljon, ettei kättä olisi edes halunnut käyttää, vaikka olisi voinut. Usean päivän ajan olin riippuvainen avopuolisostani, itse pystyin lähinnä käymään vessassa ja osittain pukemaan päälle. Miltei kaikkeen muuhun tekemiseen tarvitsee kaksi kättä. Ja vaikka yksikätisenä toimiminen olisikin mahdollista, tulee muistaa, että käytettävissä on ainoastaan se heikompi käsi, joka yleensä kaikissa toimissa on ainoastaan avustavana. 

Koska sairauslomilla niin hyöty- kuin muukin liikunta jäi aikalailla minimiin ja kriittisimpinä kipeysjaksoina tuli herkuteltua ja paljon, kiloja kertyi vaivihkaa miltei kymmenen. Jo tätä aiemmin, vuoden verran, painoa oli tullut jonkin verran lisää parisuhteen alkamisen vuoksi. Peilistä kilot huomaa, vaatteista myös, mutta omasta fiiliksestä ei. Aiemmin kymmenen kilon painonnousu olisi ollut katastrofi, nykyään taas ei. Vartalon mittasuhteet ovat samat kuin aiemmin, ja suurin osa ylimääräisestä rasvasta on kerääntynyt tisseihin ja takapuoleen. Kymmenen kiloa on kuitenkin verrattain pieni harmi kun ottaa huomioon, että olen käynyt läpi henkisen ja fyysisen vuoristoradan, ja alan olla selvillä vesillä.

Vaikka ulkonäöllä on minulle merkitystä, ja pahimpaan fitnessbuumiaikaan 2,5 vuotta sitten hurahdin niin salitreenaamiseen kuin rahkaankin, alkaa ulkonäön edelle mennä oma terveys ja hyvinvointi. Hyvinvointi ei tule kireästä kunnosta tai hoikasta olemuksesta, vaan ne tulevat - jos ovat tullakseen - hyvinvoinnin mukana. Tämän vuoksi minulla ei ole kiirettä eikä pakkoa saada pudotettua kertyneitä kiloja. Enkä myöskään halua tuijottaa vaakaa ja pitää pudotettua painoa saavutuksena. Haluan saada kiinteydyttyä, jotta minun ei tarvitsisi uusia koko vaatekaappia, mutta jos näin ei käy, niin en tunne epäonnistuneeni. En muutenkaan halua ajatella dieettaavani, vaikka laihdutankin, vaan muutan ruokailutottumuksiani ja elämäntapojani pikku hiljaa terveellisemmiksi, kuitenkaan totaalikieltäytymättä herkuista ja laiskottelusta. Tämä tie on pitkä ja hidas, mutta itselleni, ja varmasti monille muillekin, se paras tapa toimia.

Risuja Polar Loopille

Armoton testaaminen ja erilaiset ympäristöt ovat tuoneet risuja ruusuiseen kuvaani Polar Loopista.

Aloitin muutama viikko sitten uudessa työpaikassa, jossa teen pääosin seisomatyötä, ja pientä liikkumista on miltei koko ajan. Polar Looppini ei tätä kuitenkaan huomaa - sen mielestä edelleenkin istun valtaosan päivästä. En ole muuttanut asetuksista, että tekisin aktiivisempaa työtä, mutta luulisi, että tämä ranneke silti huomioisi sen, että olen a) seisoma-asennossa b) liikkeessä osan päivästä. En valtaosaa, koska työni on osa-aikaista, mutta kuitenkin.

Ärsyttää.

Testaan, muuttaako asetusten muuttaminen mitään, mutta jos muuttaa, niin onhan tämä vähän naurettavaa.

Mistä vegelle prodea?

Kasvissyöjän proteiininlähteet ovat ajankohtaisia mm. lihattoman lokakuun vuoksi. Tässäpä hieman omia tapojani korvata liha lautasella!

Jos olisin saanut euron joka kerta, kun joku on kysynyt, mistä saan kasvissyöjänä proteiinia, olisin kerryttänyt aikamoisen kassan näiden yhdentoista vuoden aikana. Proteiinia kun saa vaikka mistä! Palkokasveista, linsseistä, kokojyväviljasta, iduista, seitanista, siemenistä, pähkinöistä, quinoasta... Itse käytän jonkin verran maitotuotteita, joten saan lisäksi jonkin verran proteiinia niistä.

Lempiproteiininlähteitäni ovat soija ja idut. Soija sen helppouden vuoksi - soijarouheen voi turvottaa ruoan seassa, tofun paistaa nopeasti pannulla, ei tarvitse kovinkaan paljon esivalmistella ja maku on hyvä. Soijan terveellisyydestä kiistellään paljon. Itse olen sitä mieltä, että kun pitää soijan syömisen kohtuudessa, ei siitä ole mitään haittaa. Tätä myös viimeisimmät tutkimukset tukevat.

Idut ovat melko tuore lemppari, ja iduissakin viehättää niiden helppous ja proteiinipitoisuus. Evässalaatin proteiinipitoisuutta on helppo lisätä iduilla, pähkinöillä ja siemenillä. Salaatti pysyy raikkaana, mutta on kuitenkin täyttävää. Laiskana ruoanlaittana vaivattomuus on se avainsana. ;)

Nykyään ruokakaupoista löytyy vaikka minkälaista kasvikunnan proteiinia, ja itselleni uutena juttuna olen kokeillut niin hernerouhetta kuin härkäpapuja. Härkäpapuja ei välttämättä ihan joka kaupasta saa, mutta nyt olen bongannut lähi-Cittarista käyttövalmiita härkäpapuja ja härkäpapurouhetta.

Aina aika ajoin meillä valmistetaan seitania (mies valmistaa). Ollaan testattu useampia reseptejä, ja lopputulos on ollut aika vaihtelevaa. Ensimmäiset seitankokeilut tässä taloudessa ovat olleet rutikuiva ja niin kostea, ettei se kypsynyt edes pannulla paistamalla... Seitanin kanssa toistaminen ja kokeilu saattaa tulla tarpeeseen! 

Nykyään netti on pullollaan erilaisia kasvisruokareseptejä, joten kynnys kasvisruokien kokeiluun on matalahko. Uusille vegeille ja muille kokeilunhaluisille suosittelen Chocochili-ruokablogia sekä Jere Niemisen Vegaanin kotiruokakirjaa! Etenkin jälkimmäinen on täynnä idioottivarmoja perus kotiruokareseptejä.