Juoksumusaa, osa 2

Edellisessä juoksumusapostauksessa kerroin yhden soittolistan sisällön, nyt on vuorossa paljastaa toisen listan sisältö. :)

Juoksusoittolistassa mulle on tärkeää, että jokainen biisi toimii ja pitää yllä hyvää juoksufiilistä. Suurin painoarvo on kuitenkin ensimmäisellä ja viimeisellä biisillä. Ekalla biisillä alustaa sitä treenin aikaista fiilistä, ja vikan biisin pitää olla sellainen, että saa puristettua viimeisetkin voimat irti, jos vaan haluaa. Jos taas treeni on ollut sopivan rankka muutenkin, niin vika biisi jeesaa siinä, että pääsee treenin loppuun asti.

Tämän listan vika biisi on itselleni treenillisesti merkityksellinen, sillä tämän avulla oon useamman intervallin viimeisen rutistuksen saanut tehtyä. HIITtejä mun intervallit eivät ole olleet, ihan niin äärimmäiseen tykitykseen ei oma mukavuudenhalu taivu, ja treenien kesto on ollut 40-50 min. Tavallinen intervallikin ottaa koville, jos sen tekee oikealla asenteella.

Intervallitreeni koostuu siis työosuudesta ja palautteluosuudesta, ja näiden pituuden voi itse määrittää. Itse olen tehnyt crosstrainerin valmiilla intervalliohjelmalla, jossa työtä muistaakseni oli 4 minuuttia ja palauttelua 3 minuuttia (tai toisinpäin). Intervallin tekeminen on aluksi kivaa, lopuksi vähän vähemmän kivaa, ja ainakin itselläni tempo laskee loppua päin mennessä niin työn kuin palauttelun osalta. Lopussa tempo saattaa olla aikalailla sama, mutta työvaiheessa vastusta ja/tai kaltevuuskulmaa on enemmän ja työtä joutuu todellakin tekemään. Omalla kohdalla musiikin merkitys intervallitreenissä korostuu entisestään juuri tästä syystä!

Listoilla on osittain samoja biisejä, enkä tässä linkitä jo aiemmin linkitettyjä videoita. :)

Juoksusoittolista 2

Tältä listalta lähti viime treenin jälkeen vaihtoon yksi biisi, Taio Cruzin Troublemaker. Hyvä biisi, tempo on jees, mutta muuhun listaan nähden vähän turhan synkkä. Tilalle tuli Hey Mickey!, jonka itseasiassa bongasin sillä ainoalla Morning Run -juoksukerralla. Yksi hyvä biisi soittolistalla, ei pisteitä Spotifylle. ;)

StadiumX ft. Taylr Renee - Howl At The Moon (aivan mieletön biisi treenin alkuun)

Havana Brown ft. Pitbull - We Run The Night

Sweet California - Hey Mickey!

Redlight - Lost In Your Love

Galantis - Runaway (U & I)

Calvin Harris ft. Ellie Goulding - Outside (molemmilla listoilla)

Nabiha - Trouble

Tom Dostinov - Casual Tee

Glee Cast - Fighter (molemmilla listoilla)

Eva Simons ft. Konshens - Policeman

Cash Cash ft. Bebe Rexha - Take Me Home (molemmilla listoilla)

Maria Olafs - Unbroken

Felix Jaehn ft. Jasmine Thompson - Ain't Nobody (Loves Me Better)

Musiikki, tuo aerobisen treenin peruspilari

Sopiva musa auttaa siivittämään treenin loppuun asti ja sen avulla saattaa jopa saada puristettua sen pienen extran itsestään irti. Huono musa taas voi pilata treenin ja fiiliksen kokonaan. Molemmista on kokemusta.

Itselleni musiikki on olennainen osa treeniä lähinnä aerobisen kohdalla, salin puolella en jotenkin osaa kuunnella musiikkia. Sensaisti-blogin Mari vinkkasi kesällä Spotifyn kännykkäapplikaation Running-ominaisuudesta. Tällöin Running ei vielä ollut saatavilla muille kuin Applen laitteille, mutta syksymmällä ainakin Android-puhelimien sovellukseen tämä ominaisuus on päivittynyt. Jokusen kerran olen Runningia kokeillut, ja etenkin Running Originalseista Tiëston Burn toimii, olisiko Epic ollut myös ihan ok. Yhtenä kauniina aamuna kokeilin Morning Run -listaa. Alkoi ihan kivasti, mutta kun pidempään juoksi niin biisit oli ihan käsittämättömiä. Lista lähti vaihtoon, kun kuulokkeista alkoi soimaan O.C.:n tunnari - ei sitä nopeatempoisinta tai aurinkoisinta musiikkia... (Kuuntelen samaista Morning Run -listaa nyt kirjoittaessa. Miten helvetissä Chris Jansonin Buy Me A Boat -biisi on juoksulistalla????? [löytyy youtubesta.] Tää sopii palauttavaan kävelyyn, kyllä juoksufiilis laskis kuin lehmä häntä jos tätä hölkkäillessä kuuntelis.)

Minulle on tärkeää, että biisi toisensa jälkeen toimii, eikä tarvitse skippailla biisejä tai muutenkaan säätää mitään muuta kuin ehkä volyymia. Running on ainakin tällä hetkellä jäähyllä. Toipilasaikana olen kuitenkin koonnut itselleni kaksi omaa soittolistaa, kun silloin treeninä tein pelkästään aerobista joko crosstrainerilla tai AMT-laitteella. Treeni on tällöin ollut pitkälti intervallitreeniä, eli biisin kuin biisin on pitänyt iskeä. Näiden pohjalta oon koonnut kaksi soittolistaa tämänhetkistä juoksutreeniä ajatellen. Juoksubiisejä on reilu 39 minuutin verran, eli ekan kävelyminuutin jälkeen lista tulille, ja palauttavaan kävelyyn on noin viiden minuutin mittainen setti.

Musiikkimakuja on moneen junaan, mutta itselleni tällaiset reippaat, hyvätempoiset NRJ-biisit toimii parhaiten. :)

Juoksulista 1

Calvin Harris - Pray to God

Calvin Harris ft. Ellie Goulding - Outside

Glee Cast - Fighter

Adelén - Always on my mind

Cash Cash ft. Bebe Rexha - Take me home

Nina Sublatti - Warrior

Scooter - 4AM

Kongsted - R.E.D.

Darude - Beautiful Alien

Krewella - Alive

Audien ft. Ruby Prophet - Circles

London Grammar - Nightcall

Kakkoslista saakin sitten oman postauksensa....

Missio: Runner's high

Kerroin aiemmin, että tämänhetkiseen treeniohjelmaan kuuluu niin aerobista kuin punttitreeniä. Jako on neljän viikottaisen treenipäivän kanssa 50/50, mikä on tuntunut sopivalta määrältä. Tavoitteena on kiinteytyminen, ja lihaskunto-osuus on ohjelmassa mukana lähinnä ylläpitävänä. Kolme aerobista viikkoon ei tunnu itsestäni hirveän houkuttelevalta, joten siksi jako on puoliksi. 3:1-harjoittelulla voisi ehkä saada parempia tuloksia tavoitteen kannalta, en tiedä. Näillä kuitenkin mennään nyt. :)

Olen aikaisemmin ollut kausilenkkeilijä, eli olen lenkkeillyt lähinnä kesällä silloin, kun sää on osunut nappiin, eli ehkä pari kolme kertaa kesässä. Lenkkeily ei muutenkaan ole ollut koskaan se itselle ominaisin treenimuoto - lähteminen on hankalaa, reitin valinta on hankalaa, ei saa olla liian kuuma eikä liian kylmä, sään pitäisi olla mukava ja sitä rataa. Vatsaan on alkanut pistää, rytmi on ollut vaikea löytää eikä liikunnan jälkeisestä euforisesta tilasta ollut havaintoakaan. Lenkkipolulla on puurrettu puurtamisen vuoksi.

Nyt kun olen suosiolla siirtynyt tekemään aerobisen kuntosalin juoksumatolle, puurtamisesta ja pistämisestä ei ole tietoakaan! Ei ole muita liikkujia, ei tarvitse miettiä lenkkireittiä etukäteen, ei tarvitse keskittyä muuhun maailmaan, vaan voi vaan juosta. Tämä on se tila, mistä itse pidän kaikista eniten. Jalkaa toisen eteen ja lasittunut tuijotus salin ikkunasta ulos.

Pari ensimmäistä treenikertaa oli pientä hapuilua - olin ihan varma, etten todellakaan jaksa juosta minuuttiakaan. 9 vuotta sitten fyysisesti hyvässä kunnossa ollessa juoksumatolla juokseminen tuntui aivan kamalalta, miten se olisi voinut nytkään kulkea? Ihan ekalla kerralla taisin vaan kävellä, sitten jo hölkkäsinkin seuraavalla kerralla, ja siitä sitten pikkuhiljaa olen nostanut tempoa (siihen 4 viikon taukoon asti). Mielelläni aloitan treenin rauhassa, jos paukkuja riittää niin ihan lopuksi voi tykitellä täysillä. Tämä lienee ollut se avain siihen, ettei kylkeä pistä ja treeni kulkee.

Aerobinen treenini on kestoltaan 45 minuuttia, johon sisältyy 5 min aluksi reipasta kävelyä ja lopuksi 5 min vähän rauhallisempaa kävelyä. Välissä olevat 35 minuuttia hölkkään/juoksen, ja nostan tempoa sitä mukaa, kun siltä tuntuu. 

Ja olen muutamaa ensimmäistä treeniä lukuunottamatta saavuttanut euforisen juoksufiiliksen joka kerta! Ihan mieletöntä! Tähän on ehdottomasti auttanut se, että treenatessa ei tarvitse miettiä mitään, kuuntelee tempoon sopivaa musiikkia, hengittää hyvässä rytmissä ja tuijottaa joko ikkunasta ulos tai juoksumaton mielellään pimeää näyttöä. Onneksi meillä salilla juoksumatoilla on yksi kanava, joka ei näy, niin voi valita sen ja tuijottaa omaa kuvaa näytöltä. :D

Kyllä, anti-lenkkeilijä voi oppia pitämään lenkkeilystä, runner's high'n voi saavuttaa, ja aerobisen tekeminen voi olla kivaa!

Aina ei mee niinku Strömsössä

Ei siis mennyt ihan putkeen meikäläisen paluu työelämään. 

Kuten kerroin aikaisemmin, otin vastaan työpaikan, jossa työhön kuului monenlaisia ja monipuolisia asiakaspalveluhommia. Työ oli osa-aikaista, työpäivät suurimmaksi osaksi lyhkäisiä, eli töitä olisi ollut useana päivänä viikossa. 

Valitettavasti jo työn alkuvaiheilla peukalojänteessä alkoi olla pientä tuntumaa. Tuntuma itsessään on ihan ok ja siihen oon jo tottunut, harvassa ovat olleet ne hetket, että käsi olisi ollut täysin kivuton. Luonnollisesti myös uuden tekemisen alkaessa on ihan, ei ehkä normaalia, mutta arvattavaa, että jonkinlaista reagointia tulee. Tämä oli tiedossa ja odotettavissa. Asian noteeraamista ihmeemmin en tähän reagoinut, vaan jatkoin ihan normaalia elämää.

Muutaman viikon töissäkäynnin jälkeen tuntuma ei mennyt ohi, vaan aikalailla yhtäkkiä paheni kivuksi, joten lääkäriin oli jälleen suunnattava. Lääkäri oli sitä mieltä, että levolla ja kipulääkityksellä hoidetaan akuuttia tilannetta, ja palaan töihin pariksi päiväksi ja sitten tsekataan, missä mennään ja kipeytyykö käsi heti uudestaan. Sain uuden ajan 1,5 viikon päähän toiselle lääkärille.

Kipulääkkeestä ei ollut taaskaan suurempaa hyötyä - tämä oli neljäs kipulääke, jokaisen kohdalla tulos ollut sama - mutta lepo jeesasi kyllä. Töihin palatessa kipu kuitenkin palasi heti takaisin, eli tilanne näytti aika huonolta. Tähän samaan saumaan meillä oli myös se muutto ja pakkailut, tottakai.

Toinen lääkäri oli sitä mieltä, että jatketaan sairaslomaa vielä viikolla ja mietitään sitten, miten edetään. Viikon kuluttua käsi alkoi olla ihan ok, mutta aika selvältähän näytti, että jos olisin palannut töihin, olisi käsi jossain vaiheessa alkanut taas kipeytyä. Lääkärin mielestä töihin paluu olisi kuitenkin ollut ok, vaikka hän itse suosittelikin muunlaista työtä ja uuden työn etsimistä. Kuitenkaan koeajan jälkeen hän ei suositellut työsuhteen vakinaistamista, koska pidemmän päälle kättä rasittavasta työstä olisi ollut vain harmia.

Lääkärin suosituksen pohjalta esimieheni päätti keskeyttää koeaikani (ja näin tehden palveli sekä yritystä että minua) ja olen nyt työttömänä työnhakijana.

Vaikka homma menikin juuri niinkuin ei pitänyt, opin kuitenkin jotain arvokasta tämän vajaan kahden kuukauden työsuhteen aikana:

- olen nopea oppimaan ja omaksumaan uusia asioita ja toimintatapoja

- käteni ei kestä tällä hetkellä toistuvaa rasitusta, eli työnkuvan tulisi olla jatkossa jotain muuta kuin kasvotusten tapahtuvaa asiakaspalvelutyötä

Ihan hyviä oppeja työnhaun kannalta. Näiden juttujen pohjalta siis leuka vaan kohti rintaa ja kohti... toivottavasti onnistumisia!

Paluu salille

Sekä bloggaustauko että salitauko on päässyt venähtämään turhan pitkäksi, molempien mitaksi tuli kuukausi. Muutamia postausaiheita oon pyöritellyt päässäni, mutta jotenkin on ollut niin hankala istua alas läppärin ääreen ja kirjoittaa tekstiä ylös.

Salitaukoa piti alunperin olla vain kahden viikon ajan. Ensimmäinen viikko hankalien työvuorojen takia (joo, tekosyitä), toinen muuttopuuhien vuoksi. Pieni nelijäseninen perheemme, kaksi ihmistä ja kaksi kissaa, vaihtoi asuinpaikkaa, ja näin ollen yhden viikon päätimme pyhittää pakkaamiselle ja muulle muuttotouhuilulle. Muuttopitsoista saatu ruokamyrkytys (jee!) jatkoi treenitaukoa kuitenkin viikolla - ja olo oli koko sen viikon ajan to-del-la huono - ja neljäs viikko meni ihan laiskuuden ja huvittamattomuuden piikkiin.

Tällä viikolla kuitenkin koitti paluu treenien, toki kevennettyjen, pariin. Jokainen treenauksen aloittanut ja pitemmän tauon pitänyt todennäköisesti tietää, että aloittaminen on täyttä tuskaa. Näin myös täällä. Olemme tehneet sekä aerobista että punttitreeniä, ja vaikka aloitimme kevennetysti, on lihasjumi ollut jotain aivan kamalaa. Puhumattakaan olosta treenin aikana. Aerobinen on ollut aiemmin hölkkäilyä/juoksua ja varmaan vielä muutama kerta treeni pitää tehdä kävellen ja pikkuhiljaa sisällyttää hölkkäily mukaan kuvioihin. Kevyesti kulkeneen kävelyn päätteeksi päätin hölkätä reippaasti viimeiset 12 minuuttia, ja jo ensimmäisen minuutin jälkeen kaduin päätöstä. :D Vedin kunnialla hölkäten loppuun asti, mutta aerobinen hoituu reippaasti kävellen jatkossa. Syy tähän on toki myös punttitreenien aiheuttamassa jumituksessa. ;)

Punttitreenien pariin palaaminen oli paljon, paljon karumpaa. Heti treenin alussa iski päälle järkyttävän oksettava olo, ja se jatkui sitten koko treenin ajan. Voimat eivät olleet kokonaan kadonneet, mutta treeninsietokyky selkeästi oli, koska olo oli niin tuskaisa. Punttitreenin teimme keskiviikkoiltana, ja torstaina koko kropassa alkoi olla selkeää kipuilua, mutta pahinta se on ollut tänään perjantaina. Odotin, että kipu olisi ollut pahinta reisissä, jotka toki tuntuvat pökkelöisiltä, mutta pahiten on krampannut vatsa! Vasemman puolen vatsalihakset ovat totaalisen jumissa, aamulla en ole pystynyt kävelemään, ja sängyssä on ollut mahdotonta maata suorana. Olin aivan varma, että kuolema kolkuttelee ovella, mutta aamupäivän mittaan olo on onneksi helpottunut.

Nämä fiilikset kun pitää mielessä, treenitauot tuskin venähtävät viikkojen mittaiseksi. ;)

Tänään on tiedossa palauttavaa kävelyä juoksumatolla. 

Mukavia treenihetkiä!