Vegaanihaaste ja terveellinen tammikuu

Sovimme ystävieni kanssa jo joulukuun puolivälin tiimoilla, että tammikuussa voisi olla syytä ryhdistäytyä ja ottaa itseään tiukasti niskasti kiinni - viettää herkuton kuukausi. Lanseerasimme terveellisen tammikuun, joka tottakai alkaa 7.1., koska loppiainen. ;) Ensi viikon torstaista lähtien neljä viikkoa tulisi elää terveellisempää ja ravitsevampaa ruokaa syöden, herkkuja ahmimatta. Tällaisen totaalikieltäytymiskauden jälkeen voi olla helpompi pitää herkuttelu aisoissa, kun on päässyt irti sokerikoukusta.

Samaan saumaan ajattelin ottaa osaa vegaanihaasteeseen, jossa tarkoituksena on elää kuukausi vegaanisesti. Etenkään kotona tämä ei mikään iso muutos ole, koska jo nyt ainoat kuluttamani eläinperäiset tuotteet ovat juusto leivän päällä, margariini, maitosuklaa ja tuotteiden raaka-aineena oleva kananmuna sekä maito. Kodin ulkopuolella ruokailuun haastetta tulee jonkin verran, kyläilyreissuja helpottaa herkuttomuus. 

Kuva: kapina.net

Olen jo pitempään miettinyt, olisiko syytä elää vegaanisesti, ainakin suurimman osan ajasta, ja esteenä on ollut (omien tottumusten lisäksi) kehtaaminen. Että kehtaako esmierkiksi sukulaisilla käydessä kieltäytyä pullasta ja kakusta, koska ne sisältävät eläinperäisiä tuotteita. Hieman pitkin hampain olen syönyt kananmunaa sisältäviä kakkuja - itse en ole kotona käyttänyt kananmunaa itsessään ruoanlaitossa vuosiin, esimerkiksi kaupasta ostettujen keksien raaka-aineena sitä on voinut olla. Kananmuna maistuu pahalle, ja sen rakenne on ällöttävän limainen.

Nyttemmin olen herännyt kukkotipujen kohtaloon, ja tuntuu oudolta käyttää tuotteita, jotka on tehty aineesta, joiden tarkoituksena on auttaa vasikkaa kasvamaan lehmäksi. Tunnen myös valitettavan herkästi maailmantuskaa, yksi yö en ollut saada nukahdettua, kun mietin, miksi minun ruokani vuoksi tuotantoeläinten tulisi kärsiä? Vasikan elää ilman emoa ja sille kuuluvaa maitoa, pikkutipujen kuolla?

Kuva: vegaanihaaste.fi

Vegaanihaasteen osallistujat saavat uutiskirjeitä, jotka sisältävät reseptejä, hyödyllistä tietoa ja kiinnostavia tarinoita. Osallistujien on mahdollista saada itselleen myös vegaanituutori, jolta kysyä apua, vinkkejä ja tukea. Itse uskon onnistuvani haasteessa tuutoritta, koska meikäläisen harppaus normiruokavaliosta vegaanisuuteen ei ole suurensuuri. ;) Suurin anti itselleni on uutiskirjeiden reseptit ja Facebook-ryhmässä jaetut vinkit. Odotan myös mielenkiinnolla, tapahtuuko vegaaniruokavalioon siirtyminen ongelmitta, millaisia haasteita tulee vastaan, ja mitkä fiilikset on vegaanikuukauden jälkeen?

Ottaako joku muu osaa vegaanihaasteeseen tai haastaako itseään muuten terveellisimmillä valinnoilla, kuten vuoden vaihduttua "perinteisesti" kuuluu? :)

Terveisiä anti-Strömsöstä!

Näin on joulukuu ja kuluva vuosi tullut päätökseensä. Loppuvuodesta oli tarkoitus treenata "varastoon" ja rauhoittua joulunviettoon ja ottamaan uusi vuosi vastaan. Tietenkään asiat eivät menneet suunnitelmien mukaan.

Jojottelimme mieheni kanssa flunssaa vuorotellen toinen toiselta joulukuun puolivälistä lähtien, ja oletettavasti uudet salillemenokenkäni (kyllä, juuri ne) eivät olleet yhtä sopivat kuin edelliset, vaikka ovat saman valmistajan kengät. Oikean jalan nilkkaan tuli hiertymä, jolla kesti parantua kaksi viikkoa.

Viikko ennen joulua alkoi stressaaminen sekä joululahjoista että jouluruoista - joita tein vain muutaman -, niin en ehkä olisi stressiltä ja tekemiseltä ehtinyt salille. Ehkä.

Laiskottelu ja työttömyys ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, että edellisessä työsuhteessa ärtynyt ja pitkään lepokivuista kärsinyt De Quervainini on lauhtunut, ja voin jopa sanoa tuntevani itseni terveeksi!

Näillä fiiliksillä olisi tarkoitus suunnata kohta uutta vuotta, uusia suunnitelmia ja toivottavasti myös uusia haasteita!

Punttitreeni täyttä kultaa

Tällä hetkellä treenin merkeissä työn alla on kiinteytyminen ja aerobisen ja punttitreenin yhdistäminen. Näillä spekseillä punttitreenin on oltava a) yksijakoinen b) monipuolisesti isoja lihaksia kuormittava. Ajattelin, että valmiilla ja varmasti toimivalla ohjelmalla on hyvä lähteä liikkeelle, ja ohjelmaksi valikoitui Arnold Schwarzeneggerin Golden Six.

Kultainen kutonen on oiva ohjelma sekä aloittelevalle treenaajalle että lihasmassan kasvatukseen kaikille. Liikkeet ovat niitä perusliikkeitä, jotka toimivat hyvin treenin kuin treenin pohjana, ja kuormittavat koko kroppaa monipuolisesti.

Kultaisen kutosen liikkeet ja toistomäärät ovat:

1. Kyykky 4 x 10
2. Penkkipunnerrus 3 x 10
3. Leuanveto / ylätalja 3 x max (tai 10)
4. Pystypunnerrus 4 x 10
5. Hauiskääntö 3 x 10
6. Vatsalihakset 3 x 20 

Me ollaan poikkeuksellisesti tehty tämä treeni yhdessä. Aina aiemmin salilla molemmat ollaan puurrettu omien treeniemme kanssa, ja jompi kumpi on aina välisssä käynyt kysymässä, kuinka kauan toisella on vielä treeniä jäljellä. Itse tuppaan tekemään treenini sen verran suurella keskittymisellä, että kaikki häirintä ja ylimääräinen kysely ainoastaan ärsyttää, ja sen kyllä huomaa. :D

Meitsin tanko

Yhdessä tekeminen vaatii luonnollisesti jonkin verran soveltamista, kun ei ihan samankokoisilla painoilla liikkeitä tehdä. Onneksi salilla on kiinteät painotangot, joita minä pystyn hyödyntämään kahdessa ekassa liikkeessä.

Käsipainot hauistreeniin

Koska oman treenin tavoitteena on kiinteytyminen ja lihaskunnon ylläpito, ei kehitys ole ollut mitenkään huimaa. Voimatasot ovat kuitenkin nousseet ihan kivasti ja treeni kulkee mukavasti. Tällainen vain muutamasta liikkeestä koostuva treeni on siitä mukava, että aika tuntuu menevän nopeasti. Aiemmissa ohjelmissa, joita oon itselleni tehnyt, on ollut 8-11 liikettä per treenikerta, ja puoleen väliin tuntuu aina olevan kamalasti matkaa, eikä loppukaan häämötä hirmuisen lähellä.

Tätä treeniä olisi tarkoitus tahkota vielä jouluviikkoon asti. Alunperin tarkoituksena oli vetää tiukka 12 viikon putki, ja pitää myös syömiset puhtaana. Syömisten osalta on tapahtunut jonkin verran lipsumista, ja treenitaukoakin tuli se 4 viikkoa, niin tavoitteesta ollaan kyllä aika kaukana.

Vuoden vika viikko ois suunnitelmana pitää treenitaukoa, ja aloittaa uusi treenivuosi uusin kujein. Sali, jolla käydään, on sen verran pieni, ja aiempina vuosina ollut tammikuussa todella suosittu, niin olen jo alkanut suunnitella uutta treeniohjelmaa, jossa liikkeet ois mahdollista suorittaa joko monella eri tavalla, useammalla eri laitteella (esim. taljoja meidän salilla on kaikenkaikkiaan 6 kappaletta) tai pienessä tilassa. Treenikokonaisuuden ajattelin pitää muuten samanlaisena, eli 2 aerobista ja 2 salitreeniä viikossa.

Karma, Murphy ja muut kivat kaverit

Kai sillekin on jonkin sanonta, että jos jokin asia toimii ja siitä iloitsee ääneen, niin seuraavalla kerralla homma onkin yhtä suossa rämpimistä? 

Näin minulle kävi aerobisen treenin kanssa.

Juuri kun olin päässyt kehumaan, kuinka aina on juostessa runner's high ja kaikki on ihanaa ja hauskaa, niin eikö kahden seuraavan treenin aikana juoksu takkua, runner's high huitele jossain aivan muualla ja palleaan alkaa pistää? No tottakai.

Viimeiset kaksi juoksukertaa ovat olleet hampaat irvessä loppuun asti tahkottuja, kivaa ei ole ollut, juoksu ei ole todellakaan koko aikaa kulkenut, aika ei ole mennyt kuin siivillä ja olo on ollut todellakin kaikkensa antanut.

Lauantain juoksutreenin poikkeuksena oli se, että löysin jostain vielä lisää virtaa ja sain nostettua vastusta (ja jalkaa) viimeisten muutaman minuutin aikana, pieni valonpilkahdus treeniin siis! 

Muokkasin myös toista listaa, Darudelle sanoin hyvästit ja otin viimeiseksi biisiksi tämän, sillä edellinen vika biisi ei vaan saanut niitä viimeisiä voimanrippeitä puristettua irti.

Nukuin viime yönä huonossa asennossa ja niska on kipeänä, joten tämän päivän treenit jäävät välistä. 

Seuraavassa postauksessa todennäköisesti punttitreenistä, koska ei täällä pelkkää aerobista tahkota!

Mistä treenihanskat?

Olen sen verran neiti, että mieluusti käytän treenatessa hanskoja. Etenkin kämmenen alue kipeytyy vetävissä liikkeissä, ja hanskoilla saa lisätyksi pitoa. Meidän salilla on magnesiumin käyttö kielletty siisteyssyistä.

Olin ollut ihan semityytyväinen vanhoihin Casallin hanskoihini, mutta etenkin ylätaljassa ote ei ihan toimi, ja kämmen kipeytyy ja kovettuu juuri sormien alapuolelta (onko sille alueelle joku nimi, muu kuin rystysten alapuoli :D). Ilman hanskoja sattuu, ja hanskojen kanssa iho kuitenkin rullaantuu ja tulee kipeäksi.

Ostin testiin kotimaisen (!!!!) Tafferin Krippers-kämmensuojat. Jonkin verran totuttelua Krippersien käyttö vaati, mutta etenkin ylätaljassa ne toimivat hyvin. Krippersejä ei tarvitse pitää kädessä koko aikaa, mikä on jonkun mielestä hyvä ja toisen mielestä huono asia. Itselleni on aikalailla se ja sama, onko hanskat koko ajan kädessä, mutta mikäli niitä kanniskelee mukana, on kanniskeltavaa hanskojen verran enemmän, ja riski unohtaa ne jonnekin on olemassa. :)

Krippersit eivät kuitenkaan päätyneet meikäläiselle aktiivikäyttöön. Vanhojen hanskojen eduksi tuli valitettavasti se, että ne tukevat peukaloa, ja valitettavasti oma kätönen on vielä siinä kunnossa, että treenin aikana tuki on todella tarpeellinen. Ihan alkuvaiheessahan palasin treenien pariin lääkäriltä saadun peukalotuen kanssa, mutta pidemmän päälle sen kanssa treenaaminen ei onnistu - enkä usko olevan suositeltavaakaan.

Hanskojen etsintä siis jatkunee vielä!

Juoksumusaa, osa 2

Edellisessä juoksumusapostauksessa kerroin yhden soittolistan sisällön, nyt on vuorossa paljastaa toisen listan sisältö. :)

Juoksusoittolistassa mulle on tärkeää, että jokainen biisi toimii ja pitää yllä hyvää juoksufiilistä. Suurin painoarvo on kuitenkin ensimmäisellä ja viimeisellä biisillä. Ekalla biisillä alustaa sitä treenin aikaista fiilistä, ja vikan biisin pitää olla sellainen, että saa puristettua viimeisetkin voimat irti, jos vaan haluaa. Jos taas treeni on ollut sopivan rankka muutenkin, niin vika biisi jeesaa siinä, että pääsee treenin loppuun asti.

Tämän listan vika biisi on itselleni treenillisesti merkityksellinen, sillä tämän avulla oon useamman intervallin viimeisen rutistuksen saanut tehtyä. HIITtejä mun intervallit eivät ole olleet, ihan niin äärimmäiseen tykitykseen ei oma mukavuudenhalu taivu, ja treenien kesto on ollut 40-50 min. Tavallinen intervallikin ottaa koville, jos sen tekee oikealla asenteella.

Intervallitreeni koostuu siis työosuudesta ja palautteluosuudesta, ja näiden pituuden voi itse määrittää. Itse olen tehnyt crosstrainerin valmiilla intervalliohjelmalla, jossa työtä muistaakseni oli 4 minuuttia ja palauttelua 3 minuuttia (tai toisinpäin). Intervallin tekeminen on aluksi kivaa, lopuksi vähän vähemmän kivaa, ja ainakin itselläni tempo laskee loppua päin mennessä niin työn kuin palauttelun osalta. Lopussa tempo saattaa olla aikalailla sama, mutta työvaiheessa vastusta ja/tai kaltevuuskulmaa on enemmän ja työtä joutuu todellakin tekemään. Omalla kohdalla musiikin merkitys intervallitreenissä korostuu entisestään juuri tästä syystä!

Listoilla on osittain samoja biisejä, enkä tässä linkitä jo aiemmin linkitettyjä videoita. :)

Juoksusoittolista 2

Tältä listalta lähti viime treenin jälkeen vaihtoon yksi biisi, Taio Cruzin Troublemaker. Hyvä biisi, tempo on jees, mutta muuhun listaan nähden vähän turhan synkkä. Tilalle tuli Hey Mickey!, jonka itseasiassa bongasin sillä ainoalla Morning Run -juoksukerralla. Yksi hyvä biisi soittolistalla, ei pisteitä Spotifylle. ;)

StadiumX ft. Taylr Renee - Howl At The Moon (aivan mieletön biisi treenin alkuun)

Havana Brown ft. Pitbull - We Run The Night

Sweet California - Hey Mickey!

Redlight - Lost In Your Love

Galantis - Runaway (U & I)

Calvin Harris ft. Ellie Goulding - Outside (molemmilla listoilla)

Nabiha - Trouble

Tom Dostinov - Casual Tee

Glee Cast - Fighter (molemmilla listoilla)

Eva Simons ft. Konshens - Policeman

Cash Cash ft. Bebe Rexha - Take Me Home (molemmilla listoilla)

Maria Olafs - Unbroken

Felix Jaehn ft. Jasmine Thompson - Ain't Nobody (Loves Me Better)

Musiikki, tuo aerobisen treenin peruspilari

Sopiva musa auttaa siivittämään treenin loppuun asti ja sen avulla saattaa jopa saada puristettua sen pienen extran itsestään irti. Huono musa taas voi pilata treenin ja fiiliksen kokonaan. Molemmista on kokemusta.

Itselleni musiikki on olennainen osa treeniä lähinnä aerobisen kohdalla, salin puolella en jotenkin osaa kuunnella musiikkia. Sensaisti-blogin Mari vinkkasi kesällä Spotifyn kännykkäapplikaation Running-ominaisuudesta. Tällöin Running ei vielä ollut saatavilla muille kuin Applen laitteille, mutta syksymmällä ainakin Android-puhelimien sovellukseen tämä ominaisuus on päivittynyt. Jokusen kerran olen Runningia kokeillut, ja etenkin Running Originalseista Tiëston Burn toimii, olisiko Epic ollut myös ihan ok. Yhtenä kauniina aamuna kokeilin Morning Run -listaa. Alkoi ihan kivasti, mutta kun pidempään juoksi niin biisit oli ihan käsittämättömiä. Lista lähti vaihtoon, kun kuulokkeista alkoi soimaan O.C.:n tunnari - ei sitä nopeatempoisinta tai aurinkoisinta musiikkia... (Kuuntelen samaista Morning Run -listaa nyt kirjoittaessa. Miten helvetissä Chris Jansonin Buy Me A Boat -biisi on juoksulistalla????? [löytyy youtubesta.] Tää sopii palauttavaan kävelyyn, kyllä juoksufiilis laskis kuin lehmä häntä jos tätä hölkkäillessä kuuntelis.)

Minulle on tärkeää, että biisi toisensa jälkeen toimii, eikä tarvitse skippailla biisejä tai muutenkaan säätää mitään muuta kuin ehkä volyymia. Running on ainakin tällä hetkellä jäähyllä. Toipilasaikana olen kuitenkin koonnut itselleni kaksi omaa soittolistaa, kun silloin treeninä tein pelkästään aerobista joko crosstrainerilla tai AMT-laitteella. Treeni on tällöin ollut pitkälti intervallitreeniä, eli biisin kuin biisin on pitänyt iskeä. Näiden pohjalta oon koonnut kaksi soittolistaa tämänhetkistä juoksutreeniä ajatellen. Juoksubiisejä on reilu 39 minuutin verran, eli ekan kävelyminuutin jälkeen lista tulille, ja palauttavaan kävelyyn on noin viiden minuutin mittainen setti.

Musiikkimakuja on moneen junaan, mutta itselleni tällaiset reippaat, hyvätempoiset NRJ-biisit toimii parhaiten. :)

Juoksulista 1

Calvin Harris - Pray to God

Calvin Harris ft. Ellie Goulding - Outside

Glee Cast - Fighter

Adelén - Always on my mind

Cash Cash ft. Bebe Rexha - Take me home

Nina Sublatti - Warrior

Scooter - 4AM

Kongsted - R.E.D.

Darude - Beautiful Alien

Krewella - Alive

Audien ft. Ruby Prophet - Circles

London Grammar - Nightcall

Kakkoslista saakin sitten oman postauksensa....

Missio: Runner's high

Kerroin aiemmin, että tämänhetkiseen treeniohjelmaan kuuluu niin aerobista kuin punttitreeniä. Jako on neljän viikottaisen treenipäivän kanssa 50/50, mikä on tuntunut sopivalta määrältä. Tavoitteena on kiinteytyminen, ja lihaskunto-osuus on ohjelmassa mukana lähinnä ylläpitävänä. Kolme aerobista viikkoon ei tunnu itsestäni hirveän houkuttelevalta, joten siksi jako on puoliksi. 3:1-harjoittelulla voisi ehkä saada parempia tuloksia tavoitteen kannalta, en tiedä. Näillä kuitenkin mennään nyt. :)

Olen aikaisemmin ollut kausilenkkeilijä, eli olen lenkkeillyt lähinnä kesällä silloin, kun sää on osunut nappiin, eli ehkä pari kolme kertaa kesässä. Lenkkeily ei muutenkaan ole ollut koskaan se itselle ominaisin treenimuoto - lähteminen on hankalaa, reitin valinta on hankalaa, ei saa olla liian kuuma eikä liian kylmä, sään pitäisi olla mukava ja sitä rataa. Vatsaan on alkanut pistää, rytmi on ollut vaikea löytää eikä liikunnan jälkeisestä euforisesta tilasta ollut havaintoakaan. Lenkkipolulla on puurrettu puurtamisen vuoksi.

Nyt kun olen suosiolla siirtynyt tekemään aerobisen kuntosalin juoksumatolle, puurtamisesta ja pistämisestä ei ole tietoakaan! Ei ole muita liikkujia, ei tarvitse miettiä lenkkireittiä etukäteen, ei tarvitse keskittyä muuhun maailmaan, vaan voi vaan juosta. Tämä on se tila, mistä itse pidän kaikista eniten. Jalkaa toisen eteen ja lasittunut tuijotus salin ikkunasta ulos.

Pari ensimmäistä treenikertaa oli pientä hapuilua - olin ihan varma, etten todellakaan jaksa juosta minuuttiakaan. 9 vuotta sitten fyysisesti hyvässä kunnossa ollessa juoksumatolla juokseminen tuntui aivan kamalalta, miten se olisi voinut nytkään kulkea? Ihan ekalla kerralla taisin vaan kävellä, sitten jo hölkkäsinkin seuraavalla kerralla, ja siitä sitten pikkuhiljaa olen nostanut tempoa (siihen 4 viikon taukoon asti). Mielelläni aloitan treenin rauhassa, jos paukkuja riittää niin ihan lopuksi voi tykitellä täysillä. Tämä lienee ollut se avain siihen, ettei kylkeä pistä ja treeni kulkee.

Aerobinen treenini on kestoltaan 45 minuuttia, johon sisältyy 5 min aluksi reipasta kävelyä ja lopuksi 5 min vähän rauhallisempaa kävelyä. Välissä olevat 35 minuuttia hölkkään/juoksen, ja nostan tempoa sitä mukaa, kun siltä tuntuu. 

Ja olen muutamaa ensimmäistä treeniä lukuunottamatta saavuttanut euforisen juoksufiiliksen joka kerta! Ihan mieletöntä! Tähän on ehdottomasti auttanut se, että treenatessa ei tarvitse miettiä mitään, kuuntelee tempoon sopivaa musiikkia, hengittää hyvässä rytmissä ja tuijottaa joko ikkunasta ulos tai juoksumaton mielellään pimeää näyttöä. Onneksi meillä salilla juoksumatoilla on yksi kanava, joka ei näy, niin voi valita sen ja tuijottaa omaa kuvaa näytöltä. :D

Kyllä, anti-lenkkeilijä voi oppia pitämään lenkkeilystä, runner's high'n voi saavuttaa, ja aerobisen tekeminen voi olla kivaa!

Aina ei mee niinku Strömsössä

Ei siis mennyt ihan putkeen meikäläisen paluu työelämään. 

Kuten kerroin aikaisemmin, otin vastaan työpaikan, jossa työhön kuului monenlaisia ja monipuolisia asiakaspalveluhommia. Työ oli osa-aikaista, työpäivät suurimmaksi osaksi lyhkäisiä, eli töitä olisi ollut useana päivänä viikossa. 

Valitettavasti jo työn alkuvaiheilla peukalojänteessä alkoi olla pientä tuntumaa. Tuntuma itsessään on ihan ok ja siihen oon jo tottunut, harvassa ovat olleet ne hetket, että käsi olisi ollut täysin kivuton. Luonnollisesti myös uuden tekemisen alkaessa on ihan, ei ehkä normaalia, mutta arvattavaa, että jonkinlaista reagointia tulee. Tämä oli tiedossa ja odotettavissa. Asian noteeraamista ihmeemmin en tähän reagoinut, vaan jatkoin ihan normaalia elämää.

Muutaman viikon töissäkäynnin jälkeen tuntuma ei mennyt ohi, vaan aikalailla yhtäkkiä paheni kivuksi, joten lääkäriin oli jälleen suunnattava. Lääkäri oli sitä mieltä, että levolla ja kipulääkityksellä hoidetaan akuuttia tilannetta, ja palaan töihin pariksi päiväksi ja sitten tsekataan, missä mennään ja kipeytyykö käsi heti uudestaan. Sain uuden ajan 1,5 viikon päähän toiselle lääkärille.

Kipulääkkeestä ei ollut taaskaan suurempaa hyötyä - tämä oli neljäs kipulääke, jokaisen kohdalla tulos ollut sama - mutta lepo jeesasi kyllä. Töihin palatessa kipu kuitenkin palasi heti takaisin, eli tilanne näytti aika huonolta. Tähän samaan saumaan meillä oli myös se muutto ja pakkailut, tottakai.

Toinen lääkäri oli sitä mieltä, että jatketaan sairaslomaa vielä viikolla ja mietitään sitten, miten edetään. Viikon kuluttua käsi alkoi olla ihan ok, mutta aika selvältähän näytti, että jos olisin palannut töihin, olisi käsi jossain vaiheessa alkanut taas kipeytyä. Lääkärin mielestä töihin paluu olisi kuitenkin ollut ok, vaikka hän itse suosittelikin muunlaista työtä ja uuden työn etsimistä. Kuitenkaan koeajan jälkeen hän ei suositellut työsuhteen vakinaistamista, koska pidemmän päälle kättä rasittavasta työstä olisi ollut vain harmia.

Lääkärin suosituksen pohjalta esimieheni päätti keskeyttää koeaikani (ja näin tehden palveli sekä yritystä että minua) ja olen nyt työttömänä työnhakijana.

Vaikka homma menikin juuri niinkuin ei pitänyt, opin kuitenkin jotain arvokasta tämän vajaan kahden kuukauden työsuhteen aikana:

- olen nopea oppimaan ja omaksumaan uusia asioita ja toimintatapoja

- käteni ei kestä tällä hetkellä toistuvaa rasitusta, eli työnkuvan tulisi olla jatkossa jotain muuta kuin kasvotusten tapahtuvaa asiakaspalvelutyötä

Ihan hyviä oppeja työnhaun kannalta. Näiden juttujen pohjalta siis leuka vaan kohti rintaa ja kohti... toivottavasti onnistumisia!

Paluu salille

Sekä bloggaustauko että salitauko on päässyt venähtämään turhan pitkäksi, molempien mitaksi tuli kuukausi. Muutamia postausaiheita oon pyöritellyt päässäni, mutta jotenkin on ollut niin hankala istua alas läppärin ääreen ja kirjoittaa tekstiä ylös.

Salitaukoa piti alunperin olla vain kahden viikon ajan. Ensimmäinen viikko hankalien työvuorojen takia (joo, tekosyitä), toinen muuttopuuhien vuoksi. Pieni nelijäseninen perheemme, kaksi ihmistä ja kaksi kissaa, vaihtoi asuinpaikkaa, ja näin ollen yhden viikon päätimme pyhittää pakkaamiselle ja muulle muuttotouhuilulle. Muuttopitsoista saatu ruokamyrkytys (jee!) jatkoi treenitaukoa kuitenkin viikolla - ja olo oli koko sen viikon ajan to-del-la huono - ja neljäs viikko meni ihan laiskuuden ja huvittamattomuuden piikkiin.

Tällä viikolla kuitenkin koitti paluu treenien, toki kevennettyjen, pariin. Jokainen treenauksen aloittanut ja pitemmän tauon pitänyt todennäköisesti tietää, että aloittaminen on täyttä tuskaa. Näin myös täällä. Olemme tehneet sekä aerobista että punttitreeniä, ja vaikka aloitimme kevennetysti, on lihasjumi ollut jotain aivan kamalaa. Puhumattakaan olosta treenin aikana. Aerobinen on ollut aiemmin hölkkäilyä/juoksua ja varmaan vielä muutama kerta treeni pitää tehdä kävellen ja pikkuhiljaa sisällyttää hölkkäily mukaan kuvioihin. Kevyesti kulkeneen kävelyn päätteeksi päätin hölkätä reippaasti viimeiset 12 minuuttia, ja jo ensimmäisen minuutin jälkeen kaduin päätöstä. :D Vedin kunnialla hölkäten loppuun asti, mutta aerobinen hoituu reippaasti kävellen jatkossa. Syy tähän on toki myös punttitreenien aiheuttamassa jumituksessa. ;)

Punttitreenien pariin palaaminen oli paljon, paljon karumpaa. Heti treenin alussa iski päälle järkyttävän oksettava olo, ja se jatkui sitten koko treenin ajan. Voimat eivät olleet kokonaan kadonneet, mutta treeninsietokyky selkeästi oli, koska olo oli niin tuskaisa. Punttitreenin teimme keskiviikkoiltana, ja torstaina koko kropassa alkoi olla selkeää kipuilua, mutta pahinta se on ollut tänään perjantaina. Odotin, että kipu olisi ollut pahinta reisissä, jotka toki tuntuvat pökkelöisiltä, mutta pahiten on krampannut vatsa! Vasemman puolen vatsalihakset ovat totaalisen jumissa, aamulla en ole pystynyt kävelemään, ja sängyssä on ollut mahdotonta maata suorana. Olin aivan varma, että kuolema kolkuttelee ovella, mutta aamupäivän mittaan olo on onneksi helpottunut.

Nämä fiilikset kun pitää mielessä, treenitauot tuskin venähtävät viikkojen mittaiseksi. ;)

Tänään on tiedossa palauttavaa kävelyä juoksumatolla. 

Mukavia treenihetkiä!

Yhden kattilan pasta

Ruokailufilosofiani on sellainen, että syön aamulla ja päivällä kevyesti, ja illalla syön raskaamman ja hiilaripitoisen kunnon ruoan. Yleensä syön 4-6 ateriaa päivässä: aamupalan, välipalan, lounaan, välipalan ja iltaruoan. Välipalojen määrä riippuu päivän pituudesta ja aterioiden ajoittumisesta. Meillä ei kuitenkaan oikeastaan koskaan syödä iltapalaa, vaan päivän viimeinen ateria on hiilaripitoinen illallinen. Yleensä pyrimme siihen, ettei syödä juuri ennen kuin mennään nukkumaan, mutta se ei valitettavasti ole kovinkaan tavatonta. Aika usein tulee tehtyä niin, että iltasalin jälkeen käy nopeasti suihkussa, syö ruoan ja menee samantien nukkumaan.

Koska salitreenit ajoittuvat meille useimmiten iltaan, suosimme sekä nopeasti valmistuvia että useammalle päivälle riittäviä ruokia. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu yhden kattilan pasta. Olen yrittänyt tämän vuoden aikana vähentämään pastan syöntiä ja tekemään ruokia, joiden lisukkeena toimii riisi, quinoa, couscous tai juurekset (sisältää perunan ja bataatin). Pastan keittäminen on valitettavasti niin helppoa ja nopeaa, ja sitä on tullut sen vuoksi suosittua. 

Yhden kattilan pasta on tämän hetken hittiruoka, ja riippuen siitä, mitä kattilaan heittää, myös ravinteikas ja monipuolinen ateria. Olemme kokeilleet muutamia erilaisia reseptejä, ja tämä itse koostettu resepti on tuntunut parhaalta.

Pasta-annos srirachalla

Yhden kattilan pasta
4 annosta

350 g pastaa
1 tölkki kidneypapuja
1 (puna)sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tölkki/rasia kirsikkatomaatteja
1 pieni purkki tomaattimurskaa
2 kasvisliemikuutiota
8 dl vettä
puolikas parsakaali
aurinkokuivattuja tomaatteja
oliiveja
(cayennepippuria/chilijauhetta)
(yrttisekoitusta)

suolaa

Kuutioi sipuli, leikkaa valkosipuli pieniksi siivuiksi, irrota parsakaalin kukinnot, suikaloi aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit. Iske kaikki ainekset kattilaan ja keitä n. 10 minuuttia. Kun ruoka on valmis, lisää ripaus suolaa.

Tomaattimurskaa voi laittaa halutessaan ison purkin, tällöin kirsikkatomaatteja ei ole pakko laittaa laisinkaan tai vain muutaman. Meillä oli Hulluilta Päiviltä ostettuja Mutti-purkkikirsikkatomaatteja ja pizzakastikepurkissa puolet jäljellä. Olemme myös tykänneet käyttää Muttin pieniä tomaattimurskapurkkeja. 

Seuraavana päivänä ruoka kannattaa lämmittää kattilassa, ja lisätä hieman nestettä.

Miksi en laihdu?!

Julkaisin juuri arkistossa jo pitkään odottaneen tekstin itsensä hyväksymisestä. Olen ehdottomasti sinut itseni ja ulkonäköni kanssa, toki asiaa helpottaa se, että olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen (heilun siellä ihan ylärajoilla) ja oikeasti ylimääräisiä kiloja ei ole kovinkaan monta.

Tammikuu 2015

Mutta.

Haluan silti mahtua vanhoihin vaatteisiin. Haluaisin silti näyttää omasta mielestä hyvältä myös edestäpäin, kun katson itseäni peilistä - alasti. Vaatteet päällä ylimääräistä rasvaa ei näe. Haluaisin näytää samalta kuin neljä vuotta sitten, mutta olla lihaksikkaampi. 

Helmikuu 2015

Haluaisin tämän kaiken nyt, heti, mutten silti halua karsia elämästäni mitään tai tehdä enempää. Hankala yhtälö.

Stereotyyppisenä naisena, ja ehkä myöskin normaalina sellaisena, haluan jotain, minkä eteen en ole valmis tekemään töitä sata lasissa. Yhtenä hetkenä olen tyytyväinen itseeni, toisena en. 

Kesä 2013

Mitä olen tehnyt asian eteen, on tavoitteellisen salitreenaamisen sekä aerobisen harjoittelun aloittaminen. Pyrin syömään terveellisesti ja monipuolisesti - ja paljon. Pyrin vähentämään herkkujen määrää. Yritän lisätä arkiaktiivisuutta.

Mukavuudenhaluisena ja aamu-unisena en ole saanut aloitettua aamulenkeillä käymistä, enkä aloitakaan nyt, kun aamuisin on niin kylmä. 

Heinäkuu 2015 - työmatkapyöräilyä talvijuoksuhousuissa

Näiden mielialavaihteluiden kanssa ei ole kiva elää. Aamulla katsoo itseään peilistä tyytyväisenä, ja salilla treenivaatteet päällä tuskastelee, kun vatsamakkarat tursuaa. Pitäisi löytää se kultainen keskitie - kroppa, jossa on hyvä olla, olo, johon on tyytyväinen, ja tavoitetaso, jossa on helppo pysyä. 

Elokuu 2015

Pienin askelin toivon pääseväni haluamaani lopputulokseen, ja hitaasti tehnyt muutokset pysyvät paremmin.

Toukokuu 2013

Mutta kuitenkin haluaisin unelmieni kropan nyt heti. 

Kuvituksena kuvia vuosien varrelta. Kaikissa vuoden 2015 kuvissa paino jotakuinkin sama.

"Tule sellaisena kuin olet"

Viimeisen vuoden aikana minua on mietityttänyt itsensä hyväksyminen. Oma arvomaailma ja elämäntapa (hetkittäin myös elämä) on pitänyt järjestellä uusiksi, kun ei ole enää pystynyt toimimaan kuten ennen. Vaikka oma vamma onkin verrattain pieni ja mitätön, eikä enää haittaa normaalia elämää laisinkaan, on se alkuvaiheessa - molemmilla kerroilla - ollut shokki. Yhtäkkiä toinen käsi on joko käyttökiellossa tai niin kipeä, ettei sitä voi käyttää. Kortisonipistosten jälkeen vasen käteni oli käyttökiellossa, ensimmäisellä kerralla kaksi viikkoa ja toisella viikon. Pistoskohta kipeytyi myös niin paljon, ettei kättä olisi edes halunnut käyttää, vaikka olisi voinut. Usean päivän ajan olin riippuvainen avopuolisostani, itse pystyin lähinnä käymään vessassa ja osittain pukemaan päälle. Miltei kaikkeen muuhun tekemiseen tarvitsee kaksi kättä. Ja vaikka yksikätisenä toimiminen olisikin mahdollista, tulee muistaa, että käytettävissä on ainoastaan se heikompi käsi, joka yleensä kaikissa toimissa on ainoastaan avustavana. 

Koska sairauslomilla niin hyöty- kuin muukin liikunta jäi aikalailla minimiin ja kriittisimpinä kipeysjaksoina tuli herkuteltua ja paljon, kiloja kertyi vaivihkaa miltei kymmenen. Jo tätä aiemmin, vuoden verran, painoa oli tullut jonkin verran lisää parisuhteen alkamisen vuoksi. Peilistä kilot huomaa, vaatteista myös, mutta omasta fiiliksestä ei. Aiemmin kymmenen kilon painonnousu olisi ollut katastrofi, nykyään taas ei. Vartalon mittasuhteet ovat samat kuin aiemmin, ja suurin osa ylimääräisestä rasvasta on kerääntynyt tisseihin ja takapuoleen. Kymmenen kiloa on kuitenkin verrattain pieni harmi kun ottaa huomioon, että olen käynyt läpi henkisen ja fyysisen vuoristoradan, ja alan olla selvillä vesillä.

Vaikka ulkonäöllä on minulle merkitystä, ja pahimpaan fitnessbuumiaikaan 2,5 vuotta sitten hurahdin niin salitreenaamiseen kuin rahkaankin, alkaa ulkonäön edelle mennä oma terveys ja hyvinvointi. Hyvinvointi ei tule kireästä kunnosta tai hoikasta olemuksesta, vaan ne tulevat - jos ovat tullakseen - hyvinvoinnin mukana. Tämän vuoksi minulla ei ole kiirettä eikä pakkoa saada pudotettua kertyneitä kiloja. Enkä myöskään halua tuijottaa vaakaa ja pitää pudotettua painoa saavutuksena. Haluan saada kiinteydyttyä, jotta minun ei tarvitsisi uusia koko vaatekaappia, mutta jos näin ei käy, niin en tunne epäonnistuneeni. En muutenkaan halua ajatella dieettaavani, vaikka laihdutankin, vaan muutan ruokailutottumuksiani ja elämäntapojani pikku hiljaa terveellisemmiksi, kuitenkaan totaalikieltäytymättä herkuista ja laiskottelusta. Tämä tie on pitkä ja hidas, mutta itselleni, ja varmasti monille muillekin, se paras tapa toimia.

Risuja Polar Loopille

Armoton testaaminen ja erilaiset ympäristöt ovat tuoneet risuja ruusuiseen kuvaani Polar Loopista.

Aloitin muutama viikko sitten uudessa työpaikassa, jossa teen pääosin seisomatyötä, ja pientä liikkumista on miltei koko ajan. Polar Looppini ei tätä kuitenkaan huomaa - sen mielestä edelleenkin istun valtaosan päivästä. En ole muuttanut asetuksista, että tekisin aktiivisempaa työtä, mutta luulisi, että tämä ranneke silti huomioisi sen, että olen a) seisoma-asennossa b) liikkeessä osan päivästä. En valtaosaa, koska työni on osa-aikaista, mutta kuitenkin.

Ärsyttää.

Testaan, muuttaako asetusten muuttaminen mitään, mutta jos muuttaa, niin onhan tämä vähän naurettavaa.

Mistä vegelle prodea?

Kasvissyöjän proteiininlähteet ovat ajankohtaisia mm. lihattoman lokakuun vuoksi. Tässäpä hieman omia tapojani korvata liha lautasella!

Jos olisin saanut euron joka kerta, kun joku on kysynyt, mistä saan kasvissyöjänä proteiinia, olisin kerryttänyt aikamoisen kassan näiden yhdentoista vuoden aikana. Proteiinia kun saa vaikka mistä! Palkokasveista, linsseistä, kokojyväviljasta, iduista, seitanista, siemenistä, pähkinöistä, quinoasta... Itse käytän jonkin verran maitotuotteita, joten saan lisäksi jonkin verran proteiinia niistä.

Lempiproteiininlähteitäni ovat soija ja idut. Soija sen helppouden vuoksi - soijarouheen voi turvottaa ruoan seassa, tofun paistaa nopeasti pannulla, ei tarvitse kovinkaan paljon esivalmistella ja maku on hyvä. Soijan terveellisyydestä kiistellään paljon. Itse olen sitä mieltä, että kun pitää soijan syömisen kohtuudessa, ei siitä ole mitään haittaa. Tätä myös viimeisimmät tutkimukset tukevat.

Idut ovat melko tuore lemppari, ja iduissakin viehättää niiden helppous ja proteiinipitoisuus. Evässalaatin proteiinipitoisuutta on helppo lisätä iduilla, pähkinöillä ja siemenillä. Salaatti pysyy raikkaana, mutta on kuitenkin täyttävää. Laiskana ruoanlaittana vaivattomuus on se avainsana. ;)

Nykyään ruokakaupoista löytyy vaikka minkälaista kasvikunnan proteiinia, ja itselleni uutena juttuna olen kokeillut niin hernerouhetta kuin härkäpapuja. Härkäpapuja ei välttämättä ihan joka kaupasta saa, mutta nyt olen bongannut lähi-Cittarista käyttövalmiita härkäpapuja ja härkäpapurouhetta.

Aina aika ajoin meillä valmistetaan seitania (mies valmistaa). Ollaan testattu useampia reseptejä, ja lopputulos on ollut aika vaihtelevaa. Ensimmäiset seitankokeilut tässä taloudessa ovat olleet rutikuiva ja niin kostea, ettei se kypsynyt edes pannulla paistamalla... Seitanin kanssa toistaminen ja kokeilu saattaa tulla tarpeeseen! 

Nykyään netti on pullollaan erilaisia kasvisruokareseptejä, joten kynnys kasvisruokien kokeiluun on matalahko. Uusille vegeille ja muille kokeilunhaluisille suosittelen Chocochili-ruokablogia sekä Jere Niemisen Vegaanin kotiruokakirjaa! Etenkin jälkimmäinen on täynnä idioottivarmoja perus kotiruokareseptejä.

Päivän ensimmäinen ateria

Se, onko aamupala itselle se päivän tärkein ateria, riippuu henkilöstä. Ensimmäinen se kuitenkin on! Itselleni aamupalalla on suuri merkitys, en pystyisi toimimaan kunnolla, ellen saisi aamulla energiaa.

Yleensä syön aamupalaksi puuroa tai leipää - jotain nopeasti valmistuvaa ja syötävää. Aamu- ja välipalasmoothieita olen kokeillut muutamaan otteeseen, mutta smoothien tekeminen aamulla tuntuu liian vaivalloiselta ja aikaavievältä. Tähän vaikuttaa myös blenderin pitämä jäätävä meteli. Eikä smoothiet oikein tunnu maistuvan, joten tämä superaamupala tai -välipala ei kuulu rutiineihini.

Kesäkuun alussa minulla alkoi työkokeilu, joten yhtäkkiä piti sekä herätä aikaisin aamulla että suoriutua aamutoimista nopeahkosti. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa heräämisestä ovesta ulos lähtemiseen 1,5 tuntia. Hätätilanteessa tästä voi nipistää puolisen tuntia, mutta aamu ei ole tällöin startannut itselleni sopivimpaan tapaan - eli hätiköimättä.

Työkokeilun alkaessa eteeni tupsahti ihan uusi ongelma, aamulla ei tehnyt mieli syödä mitään! Aikaisemmin olen tehnyt vuorotyötä ja joutunut heräämään myös aamuvuoroihin, mutta ruokahalussa ei ole koskaan tätä ennen tapahtunut näin radikaalia muutosta. Myöskin perus puuro alkoi tökkiä, enkä olisi edes sitä vähää aikaa, mikä leivän tai mikropuuron tekemiseen menee, halunnut uhrata. Jokseenkin pitkällisen pohdinnan päätteeksi tajusin, että näppärin ratkaisu olisi tuorepuuro! Satunnaisesti tuorepuuroa olen syönyt aamuisin aikaisemminkin, nyt olen syönyt sitä noin 2,5 kk putkeen. Toimii. (Toki määrä on noin puolet siitä, mitä olen aikaisemmin syönyt.)

Puuron lisukkeena chiahyytelöä ja nektariinia

Tuorepuuron idea on se, että se tehdään illalla, ja laitetaan yön ajaksi tekeytymään. Kiireisimmät voivat sekoittaa kaikki aineet keskenään jo illalla, ja aamulla vaan nappaa purkin kaapista ja alkaa syömään. Jos on vähän enemmän aikaa, niin puuron lisukkeet voi lisätä vasta aamulla.

Tuorepuuroa pystyy varioimaan vaikka kuinka paljon, perus pohjana on noin 1:1,5 kaurahiutaleita ja nestettä. Tähän voi lisätä haluamaansa makeutusta, proteiinilisää, kuitulisää, siemeniä, jogurttia, marjoja, hedelmiä... Ihan mistä itse tykkää ja mitä kaapista löytyy. 

Aamupalaongelmaisen tuorepuuro

Reilu treenikauhallinen kaurahiutaleita

Kukkurallinen rkl jogurttia (kreikkalainen, turkkilainen, soija-, kaura-)

Loraus maitoa (lehmä, soija-, kaura-, manteli- jne.)

1 rkl leseitä

1 rkl chiansiemeniä / pellavarouhetta TAI 2 rkl chiahyytelöä

1 tl makeutusta (esimerkiksi hunaja tai vaahterasiirappi)

marjoja, hedelmiä

TAI

1 rkl hilloa

Mittaa kaurahiutaleet pakastepurkin tms. pohjalle. Normaali-ihmisen annokseen hiutaleita tulee 1 dl, omaan vamma-annokseeni on tullut reilu puoli desiä. Halutessasi lisää kuitulisä, esimerkiksi ruis- tai vehnäleseitä ruokalusikallinen. Lisää pellavarouhe / kuivat chiansiemenet (chiahyytelön olen itse laittanut vasta aamulla). Halutessasi voit hieman heiluttelemalla sekoittaa kuivia aineita. Lisää jogurtti ja loraus maitoa, sekoita. Lisää maitoa, kunnes seos on sopivan juoksevaa - oman maun mukaan. Laita kansi päälle ja purkki jääkaappiin yön ajaksi.

Aamulla lisää chiahyytelö, mikäli olet halunnut sitä käyttää. Lisää haluamasi lisukkeet, marjat/hedelmät ja tarvittaessa makeutus, tai hilloa, marja/hedelmäsosetta tms. Sekoita, ja aamupala on valmis.

Tuorepuuro pellavarouheella ja raparperihillolla

Oman puuroni kanssa olen syönyt mustikoita ja vaahterasiirappia, raparperihilloa (äitini sai useamman purkin naapureiltaan), keltaisia kiivejä, mansikoita sekä hedelmäsosetta (joko vauvasoseita tai Bonnen sosetta). Vain mielikuvitus on rajana. Ihan alkuun laitoin puuron sekaan pakastekuivattuja mansikoita, kun niitä sattui kaapista löytymään. Jos haluaa vielä lisää proteiinia, voi puuroon sekoittaa proteiinijauhetta. Itselleni chia ja pellavarouhe ovat riittäneet proteiinilähteiksi. Tykkään myös vaihdella kasvivalmisteita, joten yleensä olen käyttänyt ristiin soijamaitoa ja kaurajogurttia tai toisinpäin. Valmiiksi makeutetut jogurtit toimisivat varmasti myös hyvin!

Mikäli et ole koskaan tehnyt chiahyytelöä, ohje on helppo. Chiaa ja vettä sekoitetaan 1:9 esimerkiksi lasipurkkiin, ja säilötään jääkaappiin. Hyytelö säilyy noin viikon. Itse olen laittanut lasipurkkiin 1 ruokalusikallisen chiansiemeniä ja perään 9 rkl vettä. Nämä olen sekoittanut veitsen kärjellä (märät chiansiemenet tarttuvat hanakasti kaikkeen) ja laittanut jääkaappiin.

Muutosta hartiatreeniin

Viime postauksessa kerroin, että vipari sivuille alkoi tuntua peukalon juuressa ikävästi, ja treeniohjelmaa tuli hartioiden osalta miettiä uudestaan. Päädyin vipunostovariaatioon, eteen ja sivulle vipunostoon.

Kuva Googlesta

Kuvan nainen tekee liikkeen eri järjestyksessä kuin itse teen - ranteelle ja peukalolle sopii paremmin se, että aloitan vipunostolla eteen, vien edessä kädet sivuille ja lasken painot kylkiin. Ja siitä taas uusi rundi. Liike kestää pidempään kuin tavallinen vipunosto ja kuormittaa hartiaseutua enemmän (olettaisin ainakin näin?), joten liikkeessä tarvittavat painot ovat myös pienemmät. Käsi ja hartiat kiittävät, kahden kilon käsipainoilla saa kunnon poltteen aikaiseksi!

Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa

Aina ei mene hommat putkeen, ei edes joka kerta...

Treeniohjelmapostauksen jälkeen kävin tekemässä normaalin salitreenin. Jostain syystä, ensimmäistä kertaa, vipunostot alkoivat tuntua ikävästi peukalojänteessä, ja päätin jatkossa joko skipata ne tai tehdä jonkin muun liikkeen hartoille. Tätä suunnitelmaa pidemmälle en valitettavasti päässyt, koska viime viikon treenikerrat jäivät pyöreään nollaan. Ensin oli järkyttävää väsymystä, joka vähän viittasi aluillaan olevaan flunssaan, ja loppuviikko olikin todella kiireinen.

Erilainen hartialiike on edelleenkin hakusessa. Peukalojänteeseen on kuitenkin alkanut tulla sellaista aristavaa tuntumaa, joka ei vaikuta hyvältä. Käsi ei ole kipeä, muttei myöskään täysin oireeton. Aiheuttajana voi olla koko kesän jatkunut työmatkapyöräily, jota tietokoneella kirjoittaminen hieman pahentaa. Vaikea sanoa. Yritän kiinnittää huomiota käsien asentoon sekä töissä että pyöräillessä. Tällä viikolla ajattelin testata salitreenejä, mutta jos tuntuu että homma ei käden osalta luista, pitänee palata johonkin treeniin, jossa käsille ei tule kuormitusta.

Katsellaan ja seuraillaan. Tätäkö tämä loppuelämä on, soutamista ja huopaamista, vai helpottaako tämä joskus?

Helpotusta flunssaan - valkosipulikeitto

Bongasin pari viikkoa sitten Iltalehden sivuilta valkosipulikeiton ohjeen, jota piti testata jo viime viikonloppuna. Aikataulut eivät olleet suopeat ruoanlaittoa ajatellen, ja keiton testaus jäi tälle viikolle.

En ollut tallentanut reseptiä minnekään, ja Iltalehden uutispalkista keitto oli jo kerennyt kadota. Repeptiä ei löytynyt reseptihaulla eikä lehden Facebook.sivuilta... Onneksi avopuoliso oli ottanut työpuhelimensa mukaan kotiin, joten resepti saatiin kaivettua esiin tallennetuista Lync-keskusteluista. Valitettavasti tämä ei ollut keiton teossa se ainoa hankala asia!

Kuumalle kesäpäivälle tämä keitto ei ollut se ideaalein - sattuikin sopivasti, että yksi niistä harvoista kesäpäivistä osui juuri tälle päivälle! Keitto oli kuitenkin toimiva, ja nopeasti valmistuva. Tätä meillä varmasti tehdään syys-, talvi-, kevät- tai kesäflunssan iskiessä. Valkosipulin määrä nimittäin on aikamoinen. ;)

Resepti löytyy sekä Iltalehden sivuilta että alta:

Zuppa di aglio

n. litra hyvää kasvislientä (1 litra vettä ja 2 kasvisliemikuutiota)

100 g valkosipulia (20-30 kynttä) kuorittuna ja kuutioituna plus yksi kynsi kokonaisena

3 pientä perunaa, kuorittuna ja kuutioituna

suolaa ja mustapippuria

4 viipaletta maalaisleipää paahdettuna

2 rkl hyvää oliiviöljyä

(60 g tuoretta parmesaaniraastetta)

1. Laita liemi tilavaan pannuun ja lisää kuutioidut valkosipulit ja perunat. Kiehauta, alenna lämpöä ja keitä n. 20 minuuttia. Jätä hetkeksi jäähtymään. Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. mausta suolalla ja pippurilla.

2. Leikkaa kokonainen valkosipulinkynsi kahtia ja hiero sitä paahdettuihin leipäviipaleisiin. Pirskota leiville hiukan oliiviöljyä ja laita viipaleet lautasten pohjalle. Kaada päälle kuuma keitto (ja ripota pinnalle parmesaaniraaste).

**

Valkosipulien kuoriminen oli ratkiriemukasta puuhaa... Me laitoimme kaksi leipäviipaletta per syöjä, niin oli täyttävämpää. Parmesaaniraaste ei ole pakollinen ja keitto toimii vallan hyvin myös ilman sitä.

Näpsäkkä yksijakoinen treeniohjelma

Näppärä ja nopea(hko) yksijakoinen ohjelma, vaikka itse sanonkin! ;)

Olen halunnut nyt salitreenejä taas aloitellessa treenata lyhyellä, koko kroppaa kuormittavalla ohjelmalla, joka myös ottaisi huomioon peukalo-ongelmat. Ihan itse räätälöin tämän ohjelman, jossa treenataan pääasiassa kehon suurimpia lihaksia moninivelliikkeillä, ja avustamassa on pienempiä lihaksia. Koko kropan ohjelma ilman yksittäisten, pienten lihasten eristävää hinkkausta! Sitä hinkkausta voi tehdä sitten, kun kroppa toimii kunnolla ja peukalo ja ranne ottavat treeniä paremmin vastaan.

Nopeamman kehityksen vuoksi olen tehnyt treenissäni 4 sarjaa 8-10 toistolla. Jalkoihin tuo kahdeksan on hyvä, sillä pienellä toistomäärällä painoja on helpompi nostaa aina muutaman treenikerran jälkeen. Yläkerrassa taas kehitys ainakin itselläni on hitaampaa, ja teen mieluummin vähän pienemmällä painomäärällä pari toistoa enemmän, kuin isommilla painoilla repien. Aikaisemmin olen tehnyt treenejä 3 sarjalla ja 10-15 toistolla. Molemmissa on puolensa, tällä hetkellä enempi sarjoja, vähempi toistoja tuntuu kivemmalta. ;)

Muutaman suuren, kuormittavan liikkeen yksijakoinen ohjelma, olkaa hyvä! Kuvat ovat Googlesta, sillä tapanani ei ole kantaa puhelinta/kameraa mukana salilla, ja täpötäydessä salissa treenikuvien ottaminen tuntuisi vähän oudolta.

1. Suorin jaloin maastaveto 4 x 8

Kuva: Pinterest

Suorin jaloin maastaveto on itselleni kokeilluista toimivin takareisiliike. Omalla salilla reiden koukistuslaite on sellainen, jossa maataan vatsallaan ja vartalo on harjakattomaisessa asennossa. Itselläni liike aiheuttaa sekä huonoa oloa, ja tuntuu enemmän polvitaipeessa kuin takareidessä. Itse en tee liikettä noin alas asti, enkä suosittele muidenkaan tekevän, sillä noin syvässä asennossa selkä on vaikea pitää suorana. Hieman polvien alapuolelle on oikein bueno.

2. Reiden ojennus laitteessa 4 x 8

Kuva: sportyplanner

Takareiden vastapainoksi etureisi.

3. Boksikyykky 4 x 10

Kuva:t-nation.com

Ida Jeminan kyykkypostauksen luettuani siirsin kyykyn ensimmäisen treeniliikkeen paikalta myöhäisemmälle paikalle. Ensimmäisenä takareisi ja viimeisenä treeniliikkeenä kyykky. Boksikyykyssä tykkään siitä, että jopa ilman lisäpainoja liike polttelee ja menee perille. Kuvan herran boksi on hieman korkea, itse kyykkään ihan perus penkille tai (kahden päällekkäisen) steppilaudan päälle. Itse tykkään myös tehdä kyykyn etukyykkynä, eli paino tulee etuolkapäiden (?) päälle. Painopiste ei tällöin ole liian takana. Boksikyykyssä istutaan piiiiiitkälle taakse, itse suoristan vielä selän ja nousen pakaraa aktivoimalla takaisin ylös. Kyllä tuntuu.

4. Vipunosto sivulle 4 x 10

Kuva: enkivillage.com

Entisen kultosaliohjaajani sanoin barbikäsillä käsipainojen nostaminen vartalon sivulta ylös. Tämä ehkä menee osittain sinne pienen hinkkaamisen puolelle.

5. Ojentajadippi 3 x 10

Kuva: free-stock-illustration.com

Tämä liike on sitä hinkuttamista itseään, ja liike onkin uusi omassa ohjelmassa. Vaikka rintaprässissä jonkin verran treeniä tuleekin ojentajalle, sitä ei tule mielestäni ihan tarpeeksi. Itselläni ojentaja kaipaa treeniä, ja dippi on siihen hyvä liike. Dipissä kuormitus kädelle on myös ainakin tämän muutaman kerran pohjalta sopivan vähäinen.

Kuvan täti tekee liikkeen itselleni sillä oikealla tavalla, eli vartalo on lähellä penkkiä. Polvet 90 asteen kulmassa on myös se kevein versio tästä liikkeestä. Lisää vastusta saa siirtämällä jalkoja edemmäs, jolloin painopiste on enemmän käsillä, tai nostamalla jalat toisen penkin päälle.

6. Rintaprässi 4 x 10

Kuva: Precor

Itse koen rintaprässin tällä hetkellä käden kannalta varmemmaksi liikkeeksi kuin penkkipunnerruksen. Tämä on treeniohjelmani ensimmäisen version ainoa työntävä liike, ja ainakin uskon, että ranteen ja kämmenselän kuormitus on tässä vähäisempi kuin perinteisessä penkkipunnerruksessa. Penkkipunnerrus on yksi lemppariliikkeistäni, koska se treenaa niin monipuolisesti.

7. Ylätalja 4 x 10

Kuva: home-gym-bodybuilding.com

Ylätalja. Koko selkä ja hauikset, tarvitseeko enempää sanoa? Itselleni ylätalja on kehityksen kannalta se kaikista inhottavin liike, koska voimat loppuu kesken. Niin puristus- kuin lihasvoima... Joskus jossain treeniohjelmassa olen tehnyt avustettua leuanvetoa treenin alkupuolella, eikä siltikään ole tuntunut tulevan edistystä. Tähän saumaan hyvä ja monipuolinen laita/liike, joskus myöhemmin ehkä joku toinen liikevariaatio voisi auttaa kehittymään... Tai sitten ei. Tämä on ehdottomasti se liike, jossa mieluummin teen pienemmillä painoilla vähän pidempää sarjaa, koska muuten homma menee ihan ihme rimpuiluksi, kun ei vaan jaksa vetää_sitä_tankoa_tarpeeksi_alas.

Entinen saliohjaaja tiesi kertoa, että takareisi ja yläselkä ovat ne lihakset, jotka treenin ollessa tiukkaa lopettavat aivojen käskyjen tottelemisen ja lihas ei vaan supistu. Siksi reiden koukistuksessa ne vikat toistot jäävät vajaiksi ja pakka ei nouse, vaikka kuinka pakottaa ja pusertaa, ja ylätaljassa pakka ei hievahda, vaikka kuinka hampaat irvessä yrittäisi repiä tankoa alemmas. Ohjaaja osasi selittää tämän paremmin. :D Mutta faktaksi on todettu tämä!

8-10. Keskivartalo 3 x 10

Treenin lopuksi teen keskivartalon kiertoharjoitteluna oman kehon painolla. Liikkeinä ovat selän ojennus lattialla, suorien vatsalihasten jonkinlainen rutistus ja vinojen vatsalihasten jonkinlainen rutistus. Vaikka treenipankkia löytyy omasta takaa, nykyiset liikkeet ovat Tikiksen vatsalihashaasteesta. Sieltä ne simppeleimmät, ja vaihtelua saa vaihtamalla liikettä.


**

Aikaa alku- ja loppuaerobisen (5 min kumpaistakin) kanssa menee vähän reilu tunti. Liikkeitä on sen verran vähän, ettei treeniin tuskastu puolessa välissä, vaan pääliikkeet on aika nopeasti tehty läpi. Itse teen ohjelman 2-3 kertaa viikossa läpi, ihan riippuen omista aikatauluista ja treenistä palautumisesta.

Aktiivisuuden mittausta - Polar Loop

Pitkän sairasloman myötä arkiaktiivisuus ja hyötyliikunta väheni radikaalisti, eli sitä ei ollut juuri lainkaan. Aikaa toki olisi ollut, kiinnostusta ei tippaakaan. Jotta saisin edes vähän selkärankaa ja tavoitteellisuutta hyötyliikuntaan ja liikkumiseen ylipäätään, avopuolisoni ystävällisesti osti minulle lahjaksi Polar Loopin aktiivisuusrannekkeen.

Polar Loop on siro ja korumainen aktiivisuusranneke, joka mittaa aktiivisuutta, otettuja askelia, suurin piirtein kulutettuja kaloreita (käyttäjän sukupuolen, iän, pituuden ja painon mukaan) ja unen laatua. Jokainen käyttäjä saa itse määritellä aktiivisuudensa määrän (kolmesta vaihtoehdosta), jonka mukaan laite määrittää päiväkohtaisen tavoitteen. 

Kuva: verkkokauppa.com

Minulle tärkeimpiä ominaisuuksia ovat (kellonajan näyttämisen lisäksi) unen laadun mittaaminen sekä se, että sekä tekstin ja näytöllä vilkkuvien pisteiden avulla Polar Loop ilmoittaa, milloin on tullut istuttua liian pitkään yhteen menoon. Polar Loopin kätisyyden voi määrittää - itselläni laite on oikeassa kädessä, koska liikkuessa se painaa vasemman käden peukalon juurta... Kätisyyden määrittämisellä tarkoitan sitä, että ranneke kääntää tekstin toisinpäin, kuin jos ranneke olisi toisessa kädessä. Käyttäjä näkee tekstin itselleen oikein päin, kun ranneke on niin, että kosketuspainike on sisäpuolella, peukalon alapuolella (kuvassa tuo musta soikio). Omassa rannekkeessani teksti on siis ylösalaisin kuvan tekstiin verrattuna, koska kuvan ranneke on asetettu käytettäväksi vasemmassa kädessä. En ole kokeillut muita aktiivisuusrannekkeita, joten en tiedä, onko tämä ominaisuus myös muissa.

Ennen Polar Loopin hankintaa vertailin eri aktiivisuusrannekkeiden arvosteluita, ja valintani kallistui Polar Loopiin näytön ja kiinnityksen takia. Luin turhan monta valitusta siitä, että muiden valmistajien rannekkeet ovat tippuneet ranteesta, kun painantakiinnitys on pettänyt. Huono puoli Polar Loopissa on toki se, että ranneke pitää leikata itselleen sopivan kokoiseksi, eli laitetta on hankala myydä/antaa eteenpäin - paitsi jos ostajalla sattuu olemaan samankokoinen tai pienempi ranne. Itse koin ranneketta itselleni mallatessa epätodennäköiseksi sen, että rannekkeen leikkaisi itselleen liian pieneksi. Loopin mukana tulee mittanauha, joka kertoo, paljonko ranneketta tulee lyhentää, ja itse jouduin ehdotetun määrän lisäksi lyhentämään ranneketta vielä jonkin verran. Muutoin Polar Loopin kiinnityksessä ei ole pahaa sanottavaa.

Kuva: gearist.com

Itsensä mittaamisesta ollaan monta mieltä, ja osa ihmisistä on sitä mieltä, että liikkumisesta on tullut turhan teknistä. Jotkut myös irvailevat sillä, että treeniä ei ole tehty, ellei sitä ole raportoitu HeiaHeiaan. Omasta mielestäni tekniikka on hyvä renki mutta huono isäntä, eli en ota stressiä päivän liikuntatavoitteen täyttymisestä.

Toki tavoitteen täyttymisen ja päivän aikana otettujen askelten seuraaminen koukuttaa ja sitä on kiva aina silloin tällöin tsekkailla. Ja kyllä, olen muutamana iltana kävellyt ympäri asuntoa keräämässä muutaman aktiivisuuspalleron, jotta saisin päivän aktiivisuuden täyteen. ;)

Akun kesto on mielestäni ihan kelvollinen. Muutaman päivän käytön jälkeen ranneke alkaa ilmoitella, että akku on vähissä. Itse en välttämättä ole juuri heti samalla hetkellä - tai edes samana päivänä - päässyt lataamaan ranneketta, ja laite herjaa akun vähyyttä pari kolme päivää, kunnes akku tosiaan on loppu. Oman käyttöni aikana akku on päässyt kokonaan loppumaan vain kerran. Lataamiseen ei mene onneksi kovinkaan paljon aikaa.

Polar Loopin saa yhdistettyä Polarin omaan sykemittariin tarkempaa mittailua varten. Sykevyön saan kuulemma joululahjaksi. Joulua odotellessa!

Ranteen ja peukalojänteen kuntoutus

Viime postauksessa kerroin lyhyehkösti omasta De Quervain -historiastani, ja nyt voisin kertoa, miten olen pyrkinyt sekä peukalojännettä että rannetta vahvistamaan. 

Fysioterapeutilta sain ohjeen peukalojänteen vahvistamiseen kuminauhajumpalla, ja Saara Sarvaksen treeniblogista löysin aikoinaan linkin Sulkapalloliiton Youtube-videoon, jossa näytetään erilaisia rannetta vahvistavia liikkeitä. Sain fyssarilta siunauksen jatkaa näiden liikkeiden tekoa.

Fysioterapeutti laittoi minulle syksyllä kinesioteipin tukemaan peukalon oikeanlaista liikettä, ja lääkärin kehotuksesta olen käyttänyt kinesioteippiä myös nyt keväällä. Kovin suuria hyötyjä en koe teippauksen avulla saaneeni, mutta ei siitä haittaakaan ollut. Teippi kuitenkin on tukenut peukalojännettä. Ensimmäisen kerran jälkeen avopuolisoni joutui teippaushommiin ohjeilla, jotka suurinpiirtein muistin fysioterapeutin minulle antaneen. Youtubesta löytyi myös ohjevideoita, mutta ne olivat monimutkaisempia ja -vaiheisempia, mitä fyssari oli neuvonut.



Omassa teippauksessa peukalon päällä oli venyttämätöntä teippiä, ja jänteen sekä ranteen alueella venytystä teipissä oli n. 70%, ja käsivarressa taas venyttämätöntä. Ongelmaksi teipin kanssa muodostui se, että etenkin peukalon päällä se ei kovinkaan pitkään pysynyt, koska käsien peseminen, tiskaaminen yms. kasteli teipin liimaa niin, että se alkoi irrota jo päivän käytön jälkeen. Pysyvyyden parantamiseksi laitoin peukalon ja teipin ympärille laastarin... Oma ihoni on aika herkkä, ja useamman teipin pitäminen putkeen alkoi ärsyttää ihoa.

Näiden lisäksi olen käyttänyt kylmähaudetta kolmesti päivässä silloin, kun käsi on ollut kipeimmillään. Kuntoutustreenien jälkeen kylmähaude on ollut usein hyväksi.

Näiden lisäksi olen salitreeneissä vältellyt liikkeitä, jotka rasittaisivat kättä, ja muutenkin tehnyt treenit vähän omaa fiilistä kuunnellen ja painoja hiljalleen nostaen. Helsingin Sanomien lukijat saivat joulukuussa kolmen kuukauden alekoodin Sportyplanner-sivustolle, ja alkuvuodesta testailin vähän yhtä sivustolta löytyvää treeniä. Valitettavasti treenin lämmittelynä toimineet joogaliikemäiset venytykset saivat käden kipeytymään uudelleen. 

Tällä hetkellä teen salitreeninä yksijakoista, itsetehtyä ohjelmaa, jossa on muutama koko kroppaa rasittava liike. Työntäviä liikkeitä ohjelmaan kuuluu vain yksi, ja sekin on rintaprässilaite. Haaveena olisi, että syksyllä voisin palkata itselleni muutamaksi kerraksi personal trainerin, jotta ammattilaisen avulla saisin koostettua paranemista tukevan saliohjelman.