Ei siis mennyt ihan putkeen meikäläisen paluu työelämään.
Kuten kerroin aikaisemmin, otin vastaan työpaikan, jossa työhön kuului monenlaisia ja monipuolisia asiakaspalveluhommia. Työ oli osa-aikaista, työpäivät suurimmaksi osaksi lyhkäisiä, eli töitä olisi ollut useana päivänä viikossa.
Valitettavasti jo työn alkuvaiheilla peukalojänteessä alkoi olla pientä tuntumaa. Tuntuma itsessään on ihan ok ja siihen oon jo tottunut, harvassa ovat olleet ne hetket, että käsi olisi ollut täysin kivuton. Luonnollisesti myös uuden tekemisen alkaessa on ihan, ei ehkä normaalia, mutta arvattavaa, että jonkinlaista reagointia tulee. Tämä oli tiedossa ja odotettavissa. Asian noteeraamista ihmeemmin en tähän reagoinut, vaan jatkoin ihan normaalia elämää.
Muutaman viikon töissäkäynnin jälkeen tuntuma ei mennyt ohi, vaan aikalailla yhtäkkiä paheni kivuksi, joten lääkäriin oli jälleen suunnattava. Lääkäri oli sitä mieltä, että levolla ja kipulääkityksellä hoidetaan akuuttia tilannetta, ja palaan töihin pariksi päiväksi ja sitten tsekataan, missä mennään ja kipeytyykö käsi heti uudestaan. Sain uuden ajan 1,5 viikon päähän toiselle lääkärille.
Kipulääkkeestä ei ollut taaskaan suurempaa hyötyä - tämä oli neljäs kipulääke, jokaisen kohdalla tulos ollut sama - mutta lepo jeesasi kyllä. Töihin palatessa kipu kuitenkin palasi heti takaisin, eli tilanne näytti aika huonolta. Tähän samaan saumaan meillä oli myös se muutto ja pakkailut, tottakai.
Toinen lääkäri oli sitä mieltä, että jatketaan sairaslomaa vielä viikolla ja mietitään sitten, miten edetään. Viikon kuluttua käsi alkoi olla ihan ok, mutta aika selvältähän näytti, että jos olisin palannut töihin, olisi käsi jossain vaiheessa alkanut taas kipeytyä. Lääkärin mielestä töihin paluu olisi kuitenkin ollut ok, vaikka hän itse suosittelikin muunlaista työtä ja uuden työn etsimistä. Kuitenkaan koeajan jälkeen hän ei suositellut työsuhteen vakinaistamista, koska pidemmän päälle kättä rasittavasta työstä olisi ollut vain harmia.
Lääkärin suosituksen pohjalta esimieheni päätti keskeyttää koeaikani (ja näin tehden palveli sekä yritystä että minua) ja olen nyt työttömänä työnhakijana.
Vaikka homma menikin juuri niinkuin ei pitänyt, opin kuitenkin jotain arvokasta tämän vajaan kahden kuukauden työsuhteen aikana:
- olen nopea oppimaan ja omaksumaan uusia asioita ja toimintatapoja
- käteni ei kestä tällä hetkellä toistuvaa rasitusta, eli työnkuvan tulisi olla jatkossa jotain muuta kuin kasvotusten tapahtuvaa asiakaspalvelutyötä
Ihan hyviä oppeja työnhaun kannalta. Näiden juttujen pohjalta siis leuka vaan kohti rintaa ja kohti... toivottavasti onnistumisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti