Kerroin aiemmin, että tämänhetkiseen treeniohjelmaan kuuluu niin aerobista kuin punttitreeniä. Jako on neljän viikottaisen treenipäivän kanssa 50/50, mikä on tuntunut sopivalta määrältä. Tavoitteena on kiinteytyminen, ja lihaskunto-osuus on ohjelmassa mukana lähinnä ylläpitävänä. Kolme aerobista viikkoon ei tunnu itsestäni hirveän houkuttelevalta, joten siksi jako on puoliksi. 3:1-harjoittelulla voisi ehkä saada parempia tuloksia tavoitteen kannalta, en tiedä. Näillä kuitenkin mennään nyt. :)
Olen aikaisemmin ollut kausilenkkeilijä, eli olen lenkkeillyt lähinnä kesällä silloin, kun sää on osunut nappiin, eli ehkä pari kolme kertaa kesässä. Lenkkeily ei muutenkaan ole ollut koskaan se itselle ominaisin treenimuoto - lähteminen on hankalaa, reitin valinta on hankalaa, ei saa olla liian kuuma eikä liian kylmä, sään pitäisi olla mukava ja sitä rataa. Vatsaan on alkanut pistää, rytmi on ollut vaikea löytää eikä liikunnan jälkeisestä euforisesta tilasta ollut havaintoakaan. Lenkkipolulla on puurrettu puurtamisen vuoksi.
Nyt kun olen suosiolla siirtynyt tekemään aerobisen kuntosalin juoksumatolle, puurtamisesta ja pistämisestä ei ole tietoakaan! Ei ole muita liikkujia, ei tarvitse miettiä lenkkireittiä etukäteen, ei tarvitse keskittyä muuhun maailmaan, vaan voi vaan juosta. Tämä on se tila, mistä itse pidän kaikista eniten. Jalkaa toisen eteen ja lasittunut tuijotus salin ikkunasta ulos.
Pari ensimmäistä treenikertaa oli pientä hapuilua - olin ihan varma, etten todellakaan jaksa juosta minuuttiakaan. 9 vuotta sitten fyysisesti hyvässä kunnossa ollessa juoksumatolla juokseminen tuntui aivan kamalalta, miten se olisi voinut nytkään kulkea? Ihan ekalla kerralla taisin vaan kävellä, sitten jo hölkkäsinkin seuraavalla kerralla, ja siitä sitten pikkuhiljaa olen nostanut tempoa (siihen 4 viikon taukoon asti). Mielelläni aloitan treenin rauhassa, jos paukkuja riittää niin ihan lopuksi voi tykitellä täysillä. Tämä lienee ollut se avain siihen, ettei kylkeä pistä ja treeni kulkee.
Aerobinen treenini on kestoltaan 45 minuuttia, johon sisältyy 5 min aluksi reipasta kävelyä ja lopuksi 5 min vähän rauhallisempaa kävelyä. Välissä olevat 35 minuuttia hölkkään/juoksen, ja nostan tempoa sitä mukaa, kun siltä tuntuu.
Ja olen muutamaa ensimmäistä treeniä lukuunottamatta saavuttanut euforisen juoksufiiliksen joka kerta! Ihan mieletöntä! Tähän on ehdottomasti auttanut se, että treenatessa ei tarvitse miettiä mitään, kuuntelee tempoon sopivaa musiikkia, hengittää hyvässä rytmissä ja tuijottaa joko ikkunasta ulos tai juoksumaton mielellään pimeää näyttöä. Onneksi meillä salilla juoksumatoilla on yksi kanava, joka ei näy, niin voi valita sen ja tuijottaa omaa kuvaa näytöltä. :D
Kyllä, anti-lenkkeilijä voi oppia pitämään lenkkeilystä, runner's high'n voi saavuttaa, ja aerobisen tekeminen voi olla kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti