Sekä bloggaustauko että salitauko on päässyt venähtämään turhan pitkäksi, molempien mitaksi tuli kuukausi. Muutamia postausaiheita oon pyöritellyt päässäni, mutta jotenkin on ollut niin hankala istua alas läppärin ääreen ja kirjoittaa tekstiä ylös.
Salitaukoa piti alunperin olla vain kahden viikon ajan. Ensimmäinen viikko hankalien työvuorojen takia (joo, tekosyitä), toinen muuttopuuhien vuoksi. Pieni nelijäseninen perheemme, kaksi ihmistä ja kaksi kissaa, vaihtoi asuinpaikkaa, ja näin ollen yhden viikon päätimme pyhittää pakkaamiselle ja muulle muuttotouhuilulle. Muuttopitsoista saatu ruokamyrkytys (jee!) jatkoi treenitaukoa kuitenkin viikolla - ja olo oli koko sen viikon ajan to-del-la huono - ja neljäs viikko meni ihan laiskuuden ja huvittamattomuuden piikkiin.
Tällä viikolla kuitenkin koitti paluu treenien, toki kevennettyjen, pariin. Jokainen treenauksen aloittanut ja pitemmän tauon pitänyt todennäköisesti tietää, että aloittaminen on täyttä tuskaa. Näin myös täällä. Olemme tehneet sekä aerobista että punttitreeniä, ja vaikka aloitimme kevennetysti, on lihasjumi ollut jotain aivan kamalaa. Puhumattakaan olosta treenin aikana. Aerobinen on ollut aiemmin hölkkäilyä/juoksua ja varmaan vielä muutama kerta treeni pitää tehdä kävellen ja pikkuhiljaa sisällyttää hölkkäily mukaan kuvioihin. Kevyesti kulkeneen kävelyn päätteeksi päätin hölkätä reippaasti viimeiset 12 minuuttia, ja jo ensimmäisen minuutin jälkeen kaduin päätöstä. :D Vedin kunnialla hölkäten loppuun asti, mutta aerobinen hoituu reippaasti kävellen jatkossa. Syy tähän on toki myös punttitreenien aiheuttamassa jumituksessa. ;)
Punttitreenien pariin palaaminen oli paljon, paljon karumpaa. Heti treenin alussa iski päälle järkyttävän oksettava olo, ja se jatkui sitten koko treenin ajan. Voimat eivät olleet kokonaan kadonneet, mutta treeninsietokyky selkeästi oli, koska olo oli niin tuskaisa. Punttitreenin teimme keskiviikkoiltana, ja torstaina koko kropassa alkoi olla selkeää kipuilua, mutta pahinta se on ollut tänään perjantaina. Odotin, että kipu olisi ollut pahinta reisissä, jotka toki tuntuvat pökkelöisiltä, mutta pahiten on krampannut vatsa! Vasemman puolen vatsalihakset ovat totaalisen jumissa, aamulla en ole pystynyt kävelemään, ja sängyssä on ollut mahdotonta maata suorana. Olin aivan varma, että kuolema kolkuttelee ovella, mutta aamupäivän mittaan olo on onneksi helpottunut.
Nämä fiilikset kun pitää mielessä, treenitauot tuskin venähtävät viikkojen mittaiseksi. ;)
Tänään on tiedossa palauttavaa kävelyä juoksumatolla.
Mukavia treenihetkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti