Kai sillekin on jonkin sanonta, että jos jokin asia toimii ja siitä iloitsee ääneen, niin seuraavalla kerralla homma onkin yhtä suossa rämpimistä?
Näin minulle kävi aerobisen treenin kanssa.
Juuri kun olin päässyt kehumaan, kuinka aina on juostessa runner's high ja kaikki on ihanaa ja hauskaa, niin eikö kahden seuraavan treenin aikana juoksu takkua, runner's high huitele jossain aivan muualla ja palleaan alkaa pistää? No tottakai.
Viimeiset kaksi juoksukertaa ovat olleet hampaat irvessä loppuun asti tahkottuja, kivaa ei ole ollut, juoksu ei ole todellakaan koko aikaa kulkenut, aika ei ole mennyt kuin siivillä ja olo on ollut todellakin kaikkensa antanut.
Lauantain juoksutreenin poikkeuksena oli se, että löysin jostain vielä lisää virtaa ja sain nostettua vastusta (ja jalkaa) viimeisten muutaman minuutin aikana, pieni valonpilkahdus treeniin siis!
Muokkasin myös toista listaa, Darudelle sanoin hyvästit ja otin viimeiseksi biisiksi tämän, sillä edellinen vika biisi ei vaan saanut niitä viimeisiä voimanrippeitä puristettua irti.
Nukuin viime yönä huonossa asennossa ja niska on kipeänä, joten tämän päivän treenit jäävät välistä.
Seuraavassa postauksessa todennäköisesti punttitreenistä, koska ei täällä pelkkää aerobista tahkota!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti